Viime aikoina on keskusteltu sähköautojen latauksesta taloyhtiöiden kustannusten näkökulmasta. Sähköautojen latausta paikallisesti hinnoiteltaessa monet taloyhtiöt ovat ottaneet huomioon nettokustannusta laskettaessa vain sähkön siirtohinnan ja energian, muttei pätö- eli piikkitehomaksua ja suuremmasta liittymästä aiheutuvaa suurempaa kuukausittaista perusmaksua. Se on kuitenkin sähkönsiirron kustannuskomponentti sähköveron ja huoltovarmuusmaksun ohella.
Piikkitehomaksut ovat tyypillisesti korkein tuntikulutus per kuukausi per taloyhtiö ja myös kiinteistön normaali sähkönkulutus synnyttää tehokustannusta. Piikkitehon aiheuttamat kustannukset on kuitenkin jaettava reilusti osakkaille. Jos sähkön hankinnan muut kustannustekijät jäävät taloyhtiön maksettavaksi, ei-autoilevatkin joutuvat lataajien maksumiehiksi.
Taloyhtiöiden on siis ymmärrettävä sähkön hankinnasta syntyvät kokonaiskustannukset päätettäessä latauksen hinnoittelusta taloyhtiössä. Oikeudenmukainen malli on ottaa kirjanpidosta yhtiön sähkönhankinnan kokonaiskustannukset koko vuodelta ja jakaa ne vuoden kilowattituntimäärällä. Vain näin saadaan selville todelliset kustannukset. Lisäksi täytyy huomioida käytössä olevan operaattorin kustannukset. Taloyhtiöiden on lain mukaan kohdistettava kustannukset palvelun käyttäjille eli parkkipaikkojen käyttäjien tulee maksaa reaalikulut. Niitä ei voi sälyttää kaikille, myös ei-autoileville taloyhtiöissä.
Tyypillisesti piikkitehomaksut suuremman liittymän perusmaksun kanssa ovat suurimmat tekijät. Piikkitehomaksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, ja niillä verkkoyhtiöt voivat ohjata sähkösuunnittelua ja verkon käyttöä järkevämpään suuntaan. Piikistä perittävä maksu on sähkönsiirtoyhtiökohtainen ja vaihtelee siis alueittain.
Esimerkiksi Helsingin alueella sähkötehoa mitataan vain arkisin kello 7–21. Helsingin sähköverkon alueella voidaan siis ladata ajoneuvoja viikonloppuisin ja arkisin kello 21–7 ilman piikkitehomaksua. Keskellä päivää lataaminen tulee myös mahdollistaa hyvän latauskokemuksen saavuttamiseksi eikä kaikkina aikoina ole pakko tarjota täyden tehon latausta.
Taloyhtiö voi päättää taloyhtiön enemmistöllä kohtuullisemmasta tavoitteesta. Tämä mahdollistaa usein yksin keskellä päivää lataaville täyden lataustehon, jolloin aikaisemmin saapuneiden ajoneuvojen lataaminen ei ole enää illalla viemässä tehoa muilta lataajilta.
Suomessa on ollut jo useita vuosia olemassa järjestelmiä, jotka pystyvät hallinnoimaan lataustehoa niin, että piikkiteho pidetään tietyllä tasolla. Järjestelmä huolehtii automatiikalla kokonaisuudesta mahdollistaen järkevähintaisen kotilatauksen ilman, että lataajan tarvitsee tehdä mitään.
Jos taloyhtiön lataus maksaa liikaa, käyttäjä menee herkästi julkisille latauspisteille. Tämä vähentää kohteen kilowattituntimäärää, minkä seurauksena perusmaksuille on vähemmän jakajia. Tuloksena on negatiivinen kierre, joka laskee käyttöastetta. Kun piikkitehoasia hoidetaan oikein, näin ei käy.
Kohteissa, joissa vasta ollaan hankkimassa latausjärjestelmää, älyn lisääminen kasvattaa kustannuksia muutaman sadan euron verran per latauslaite. Investoinnin avulla voidaan kuitenkin välttää pitemmällä aikavälillä huomattavasti suuremmat kulut aiheuttavat piikkitehomaksut ja sähköliittymän vaihtaminen.
Eemil Rauma
hallituksen puheenjohtaja
Sähköinen liikenne ry