Sähköautojen kysyntä on kasvanut rajusti viime kuukausina, kun öljy on Ukrainan sodan takia maailmanpolitiikan keskiössä ja polttoaineiden hinnat ennätystasolla.
Isoissa autoliikkeissä jopa kolmannes tilatuista uusista autoista oli maaliskuussa täyssähköautoja. Vielä viime vuonna esimerkiksi Autokeskuksen myymistä autoista vain joka kymmenes kulki pelkällä sähköllä.
Kova kysyntä on tehnyt sähköautojen kaupasta omalla tavallaan myyjien markkinat. Ostaja joutuu odottamaan uutta autoaan jopa toista vuotta, sillä maailmassa on pula puolijohdekomponenteista, varsinkin mikroprosessoreista.
Koronapandemia on vaikeuttanut jo kaksi vuotta mikrosirujen tuotantoa, jossa oli jo sitä ennen vaikeuksia.
Tavalliselle kuluttajalle sähköautojen toimitusvaikeudet, mikrosirupula, akkujen kestävyys ja latauspisteiden vähyys ovat vielä kaukaisia ongelmia. Jos uuden auton ostaminen on ollut useimmille vaikeaa jo bensa-aikana, uuden sähköauton kohdalla nousee seinä eteen.
Jos keskiarvopalkansaaja joutuu lyömään autokaupassa tiskiin vuoden bruttopalkkansa, vähänkin laskutaitoisen sähköautokuume hellittää hetkessä – olisipa itse kyytiaine myöhemmin kuinka halpaa hyvänsä. Välirahalla voi ostaa aika monta kallistakin polttonestekilometriä.
Hybrideihin on totuttu, ja täyssähköauto voi uutena teknologiana vielä kääntää valintatilanteessa vaa’an perinteisemmän puolelle.
Teknologian edetessä tee se itse -henkilöiden keinot autojensa korjailuun ovat vähentyneet tasaisesti. Bensiiniautojen kohdalla valtaosalla nykykäyttäjistä nousevat jo kädet pystyyn, joten pysähtynyt täyssähköauto olisi heille aivan tekemätön paikka.
Moni muistelee viihde-elektroniikan kulutushistoriaa, jossa ennakkoluulottomat edelläkävijät olivat aina valmiita maksamaan ekstraa roolistaan ja uusista elämyksistään. Täyssähköautojen kohdalla tienraivaajakuluttajan maksama hinta voi olla vieläkin kovempi.
Kokonaan oma lukunsa on yleinen keskustelu ja ilmapiiri sähköautoilun ympärillä. Siitä tehdään näkökulmasta riippuen paljon muutakin kuin vain vaihtoehtoinen tapa liikkua.
Suomalaiset ajavat eurooppalaisessa vertailussa aivan liian vanhoilla autoilla, koska uudempien autojen hankinta on korkean autoveron takia vaikeaa. Ratkaisuna on kokeiltu moneen otteeseen romutuspalkkiota tietyn ikäisistä autoista.
Useimmilla kohderyhmään kuuluvilla ei ole senkään jälkeen varaa autoon, joka nuorentaisi maan autokantaa ja täyttäisi päästövaatimukset. Uuden sähkö- tai hybridiauton hankinta ei siis ole heille edelleenkään vaihtoehto vaan mahdottomuus.
Rakentavinta mahdollista autoilukeskustelua ei ole vanhoilla autoilla ajavien syyllistäminen siitä, etteivät he osallistu kansallisiin päästötalkoisiin. On luotava järjestelmä, jossa valinta on useimmille aidosti mahdollinen.