Tuulivoima kattaa jo merkittävän osan, noin 15 prosenttia, energiantuotannostamme. Tuulivoiman nopea kasvu ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Teho vaihtelee sään mukaan, ja tuulettomina jaksoina Suomen sähkön tuotannosta menetetään jopa kymmenes osa.
Vastaava ongelma, vaikkakin mittakaavaltaan pienempi, on aurinkosähkön vähäinen tuotto pilvisellä säällä. Vajausta korvaavan, ympäristön huomioivan säätövoiman rakentamisella on jo kiire.
Tämä kasvava ongelma on jäänyt vaille huomiota luvitettaessa tuulipuistojen rakentamista. Siksi olisi kohtuullista, että tuulivoimayhtiöt tulisivat mukaan jakamaan säätövoiman rakentamisen kustannuksia ja riskejä. Tällä hetkellä tuulivoimayhtiöt ovat tämän kapasiteetin suhteen vapaamatkustajia. Suomen hallitus päättäköön, miten rahat tuulivoimayhtiöltä peritään.
Tavoitteen toteuttamiseen ei ole nopeaa ja tehokasta ratkaisua. Vesivoimaan liittyvät suunnitelmat eivät näytä etenevän.
EPV Energia luopui Pyhäsalmen pumppuvoimalasta, vaikka olisi saanut 26 M€ tukea. Kemijoki Oy:n hallitus päätti jättää Sierilän patohankeen toteuttamatta, vaikka sillä oli 60 M€:n tuki tiedossa jo päätöstä tehtäessä.
Onko aika ajanut pumppulaitosten ohi, mahdollisesi ympäristösyistä?
Tämän aihepiirin poliittinen keskustelu näyttää jatkuvan ikään kuin Kemijoki Oy:n hallitus ei olisikaan yhtiön päättävä elin.
Suuria, satojen megawattien lämpövoimaloita ympäri Suomen ei ole rakennettu säätövoimaksi, eikä niistä ole tämän ongelman ratkaisijoiksi.
Wärtsilällä on pitkä kokemus eri polttoaineilla toimivista moottorivoimalaitoksista. Toimitusten nopeus on tämän vaihtoehdon valttikortti.
Tämä voisi olla siirtymäkauden ratkaisu matkalla vihreään säätövoimaan.
Pohjanlahdelle hahmoteltujen satojen tuulivoimaloiden toiminta-alueen läheisyyteen on suunnitteilla muutama vetylaitos, mm. Raahen, Kokkolan ja Kristiinankaupungin alueille. Investointipäätöksiä vedyn tuotannosta ei ole tehty, mutta niitä odotetaan parin vuoden kuluessa.
Kristiinankaupunki vasta etsii yhteistyökumppania.
Vetyä käytettäisiin tyypillisesti polttoaineena, raudan pelkistysprosessissa, ammoniakin tuotannossa ja jatkojalostuksessa muiksi polttoaineiksi. ”Vihreiden” vetylaitosten perustamista hidastavat kuitenkin huoli vedyn kuljetuksen, varastoinnin, jatkojalostuksen ja infrastruktuurin ongelmista.
Olisiko alueelle rakennettavista vetylaitoksista ratkaisu mainittuun ajoittaiseen sähköpulaan? Vetyä tuotettaisiin hajottamalla vettä tuulisähköllä vedyksi ja hapeksi. Vetyä, tai siitä tehtäviä muita polttoaineita varastoitaisiin ja käytettäisiin alueelle rakennettavien säätövoimalaitosten polttoaineena silloin kun ei tuule.
Heikki Kallio
emeritusprofessori
Naantali
Jorma Eskola
diplomi-insinööri
Laihia
Sakari Alhopuro
lääkintöneuvos
Turku