Tiedän, että budjetti ei koskaan pyyhi kyyneleitä. Se ei vie ketään suihkuun, ei avaa ovea huolestuneelle omaiselle, eikä auta nuorta selviytymään arjen solmuista. Silti juuri budjetti ohjaa meitä päättäjiä – joskus kuin GPS, joka sitkeästi neuvoo ajamaan ojaan, vaikka sydän sanoisi muuta.
Minä haluan katsoa ihmistä. Näen hoitajan, joka jää ylitöihin, vaikka kahvi on jäähtynyt aikaa sitten. Näen sosiaalityöntekijän, joka kulkee vierellä, kun asiakkaan elämä kaipaa suuntaa. Nämä ihmiset eivät tee työtään hienojen toimistokalusteiden vuoksi – vaan siksi, että heitä tarvitaan. On vaikea mitata myötätuntoa, läsnäoloa ja ihmisen kohtaamista. Silti juuri niistä koostuu hyvinvointi.
Jokainen poistettu rakennusneliömetri on perusteltu, jos se pelastaa yhden ihmisen työkyvyn – ja toisen ihmisen elämän suunnan.
Kokoustamme vaikka varastohuoneessa, jos sillä turvaamme työntekijöiden jaksamisen. Minun valintani on selvä: pidän kiinni ihmisistä. Hoitajista ja sosiaalityöntekijöistä, jotka kannattelevat enemmän kuin yksikään betoniseinä. He tekevät näkymättömästä näkyvää – joka ikinen päivä.
Seinät voidaan paikata. Mutta ihminen, joka väsytetään hiljaiseksi, ei ole niin helposti korjattavissa.
Säästetään siis seinistä, ei sydämistä.
Jouni Vallin
2. vpj
EP-Hyvinvointialueen hallitus