Meille ja monille, monille gerbyläisille lähimetsä on tärkeä virkistysalue. Seuraava vastaava alue löytyy Vaasan Hiihtäjien ”tontilta”, mikä meille useimmille Gerbyssä asuville on aivan liian kaukana. Auto täytyy ottaa alle, jos mielii metsäpoluille.
Gerbyssä ei polkujen ”rakentamista” kaivata. Siellä on ihania ihmisten tallaamia polkuja.
Kaupunki rakentamalla rakensi Sundomin lahden rannoille lenkkeilypolun keskikaupunkilaisten käyttöön. Melkeinpä joka kaupunginosassa on oma virkistysalueensa. Meille gerbyläisille ei jäisi mitään, jos metsä rakennetaan.
Gerbyn metsän käyttäjiä on paljon; vauvasta vaariin. Sitä käyttävät talvisin hiihtäjät. Sinne tallaavat talvisinkin polkujaan koiranulkoiluttajat. Oli lunta tai ei. Nekin koirankakat ovat poissa ihmisten silmistä ja kengänpohjista. Lapset, lenkkeilijät, eläkeläiset, maastopyöräilijät, frisbeen lennättäjät, marjastajat ja sienestäjät käyttävät metsää.
Lähellä on koulu ja päiväkoti, jotka käsittääkseni ”hyödyntävät” metsää. Polulla näkee usein perhepäivähoitajia lapsineen. Tuttu rouva kertoi paistaneensa menneenä kesänä useamman pannullisen kanttarelleja metsästä löytämistään ”luonnontuotteista”. Moni on noukkinut mustikat piirakkaan.
Metsässä mieli lepää. Metsässä säilyy autojen melusaasteelta ja pakokaasuilta. Toki kaupungin äänet kantautuvat, vaan eivät häiritse.
Liito-oravista ei ole havaintoja, saati sitten niiden kakasta, mutta muita eläimiä on paljon. Keväällä kilpaa nakuttelevat tikat. Niitä on mukava seurata.
Nyt eletään 2000-lukua. Asiat voidaan tehdä toisin, jos tahtoa riittää. Päättäjät, haudatkaa 40–50 vuotta vanhat suunnitelmat. Jättäkää rakentamatta gerbyläisille niin tärkeä ja kaunis metsä.
Sirkka Torkko
Gerby, Vaasa