Mielikuvat ja muistot Gotlannista ovat idylliset. Ruotsalaista saarielämää reunustavat ruusut, ja ympärillä välkkyy sininen meri. Aina on kesä, ja kaikkea on kyllin.
Herttaista postikorttimaisemaa vasten viime viikkojen tiedot naapurimaasta hätkähdyttävät. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, Gotlannin saarella on pula vedestä.
Puute pohjavedestä ei ole harvinaista Ruotsin kaakkoiskulmalla, mantereella ja saarissa, mutta keväästä saakka se on vaivannut seutua yhä pahemmin ja laajemmin.
Kun muualla maassa on jopa tulvinut, pohjaveden pinta etelärannikolla on ennätyksellisen alhaalla. Lehdistölle lausunnon antaneen kokeneen kaivonporaajan mukaan se on alimmillaan ainakin 40 vuoteen.
Kriisistä ei ole kyse, mutta tavallinen elämä hankaloituu huomattavasti, jos kaivot ehtyvät ja arvokkaalla pohjavedellä lotrataan turhaan.
Gotlannin hallinto opastaa asukkaita. Se esimerkiksi on kieltänyt kastelun letkuilla. Kastelukannun käyttö on toki sallittu. Vesiletku on erikseen pannassa myös auton pesussa.
Uima-allaskauppa käy, mutta kauppias suosittelee asiakkaitaan täyttämään altaan merivedellä.
Vettä säästävät niksit ovat kullan arvoisia. Saarelaisia muistutetaan valitsemaan oikeanlaiset suihkut ja asettamaan kiviä wc-pönttöjen säiliöihin. Juomavesi kannattaa viilentää kannussa jääkaapissa eikä juoksuttaa hanasta niin kauan kunnes se on kylmää. Vastuussa ovat kaikki.
Alueella on satanut tavallista vähemmän. Samalla kasvukausi ja jakso, jolloin tarvitaan kasteluvettä, ovat pidentyneet.
Svenska Dagbladetin haastatteleman tutkijan mukaan on varauduttava jopa siihen, että tulevaisuudessa pohjavesipula jatkuu paljon pidemmälle syksyyn.
Tai sitten ei. Kaikki on joko luonnollista vaihtelua tai sitten maistiaisia ilmaston lämpenemisestä.
Epävarmuuden nimissä ikävimmät vaihtoehdot olisi helppo unohtaa. Ensi alkuun saarella pohditaan, toisiko helpotusta tilanteeseen merivesi, jonka suola poistettaisiin laitoksessa.
Vaikka ulkomaista vettä pulloissa kantavat eivät taida sitä tietää, Suomessa asiat ovat vesivarojen kannalta hyvin.
Suurin osa julkisten vesilaitosten järjestämästä hanavedestä on pohjavettä. Hiekka- ja sora-alueet haarautuvat laajaksi suonistoksi. Niissä syntyvästä pohjavedestä käytämme vain pienen osan.
Siitä huolimatta täälläkin on arvioitu, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa kuivuutta ja vesipulaa, sekä etelässä että pohjoisessa. Pula voi vaikuttaa niin ihmisten arkeen kuin moniin teollisuudenaloihin.
Ruotsin tilanteen yksi hätkähdyttävä puoli on se, että vesipulaa voi olla myös meidän lähellämme. Tällaistahan tapahtuu vain kaukana meistä.
MARIA KALLIOKOSKI