Saara eli Sara Forsberg aloitti silminnähden jännittyneenä lauantaisen Provinssikeikkansa. Ensimmäiset välispiikit kuultiin vasta parin avausbiisin jälkeen.
Kolmantena kuultu Ur Cool, Saaran tähän asti ainoa julkaistu kappale, rentoutti olemusta imaistessaan tuttuudellaan sekä yleisön että artistin keikkafiiliksiin sisään.
Ur Coolin jälkeen seurasi taas lisää uusia omia biisejä, joista useimmista voi valitettavasti todeta vain "ihan kiva".
Raidallisessa hapsuhaalarissa esiintyneen Saaran taustalla soitti perusbändi: kitara, basso, rummut ja koskettimet. Lisäksi lavalla oli yksi dj. Muusikot esiteltiin, mutta nimet jäivät kuulematta teltan puuroisen puheäänentoiston vuoksi.
Musiikki onneksi kuului paremmin, vaikka teksteistä olikin vaikea saada selvää.
Kuulokuva oli kuitenkin tarpeeksi selkeä vahvistamaan pari seikkaa.
Ensinnäkin 21-vuotias Saara on riittävän hyvä laulaja lyömään läpi vaikka miten isosti. Hän on äänensä puolesta vähintään samalla viivalla kuin ne tuhannet muut, jotka tekevät musiikkia englanninkielisen listapopin keinoin.
Mikä johtaakin toiseen isoon kysymykseen: Saara tarvitsee tiimiinsä parempia biisinkirjoittajia. Musiikillisesti noin 10 kappaleen keikka oli varsin tylsä.
Paras oma biisi oli viimeisenä kuultu California, jossa laulaja tunnusti rakkauttaan uudelle kotipaikalleen laulamalla "California, I hate to tell I love ya!"
Rauhallisena balladina alkanut California kasvoi isoksi paisutteluksi, jossa Saaran bändikin syttyi vihdoin revittelemään ihan tosissaan.
Teltan etuosaan pakkautunut tuhatpäinen, selvästi festivaalin nuorin faniyleisö velloi laulun mukana ja sai osallistumisellaan Saaran liikuttuneelta näyttäneeseen tilaan.
"Kiitos paljon kun tulitte", kuultiin keikan aikana moneen kertaan. Ilmeisesti Saara ei ollut aivan varma kiinnostaisiko hän riittävästi puhtaana popartistina.
Pisteet siitä, että Youtube-sensaationa tunnettu Saara oli matkassa musiikkiinsa luottaen. Stand-upia tai sirkustemppuja lavalla ei nähty. Tämä saattoi olla monille myös pettymys, sillä aluksi täysi teltta tyhjeni puolilleen keikan edetessä.
Tosin yleisön valuminen sinne tänne on festivaaleilla normaaliakin normaalimpi ilmiö.
TERO HAUTAMÄKI