Hallitusneuvotteluja on käyty nyt yli neljä viikkoa. Neuvottelut eri reformipöydissä ja niiden alajaostoissa ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvässä hengessä.
Toki keskustelua on herättänyt etenkin jotkin maahaanmuuttoon, kehitysapuun ja polttoaineiden hintoihin liittyvät kysymykset. Tämä oli sinänsä täysin odotettavissa, sillä näissäasioissa puolueiden välillä oli suuria eroja vaalikampanjan aikana.
Julkisessa keskustelussa usein käytetään termiä kynnyskysymys ehtona puolueenmukanaololle hallituksessa. Puolueilla saattaa olla yksi tai useampi kysymys, josta ne eivät ole valmiita neuvottelemaan.
Ei ole yksinkertaista vastausta siihen, ovatko kynnyskysymykset hyvä vai huono asia.
Itse olen sitä mieltä, että vahvat vaalilupaukset, joita kutsutaan kynnyskysymyksiksi, eivät toimi kovin hyvin suomalaisessa politiikassa.
Siinä tapauksessa ne voisivat toimia, jos meillä harjoitettaisiin samanlaista blokkipolitiikkaa kuin Ruotsissa, jossa hallitusliittoumat on selvästi solmittu jo ennen vaaleja.
Näin äänestäjät tietävät äänestäessään mitä tahansa oikeistopuoluetta saavansa sellaista politiikkaa, josta oikeistoliittouma on etukäteen sopinut. Jos taas äänestää vasemmistopuolueita, tietää saavansa politiikkaa, josta vasemmistoliittouma on jo ennalta sopinut.
Tällaisessa järjestelmässä on helpompi antaa vahvoja vaalilupauksia ja tuoda julki kynnyskysymyksiä.
Mielestäni Ruotsin mallissa äänestäjillä on parempi kuluttajansuoja kuin meidän nykyisessä monipuoluejärjestelmässämme.
Nyt meillä on Suomessa käytössä järjestelmä, jossa ennen vaaleja annetaan vahvoja vaalilupauksia, joita ei sitten täytetä kokonaan vaan ehkä osittain, koska meillä ei ole blokkipolitiikan perinteitä.
Juuri tästä on tällä hetkellä kyse hallitusneuvotteluissa. Mukana on neljä puoluetta, joilla on jossain määrin yhteinen näkemys talouspolitiikasta, vaikkakin puolueilla on ajattelussaan erilaisia painopisteitä. Jotkut asiat ovat neuvoteltavissa, ja toiset ei.
Osapuolten erilaisista painopistealueista huolimatta meillä on yhteinen haaste. Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu pitkällä aikavälillä ja aikaisemmin tulevaisuus näytti paremmalta sekä talousnäkymien että väestönkehityksen osalta.
On todettava, että valtion menot ovat lähes 15 vuotta jatkaneet kasvua lähes samallatahdilla. Toisaalta Suomen bruttokansantuote ja verotulot ovat jääneet jälkeen. Julkinen velka on noussut yli 70 prosenttiin BKT:stä.
Eurooppalaisessa vertailussa velkaantumisaste itsessään ei ole vielä ongelma. Ongelmana on, että jos annamme sen jatkua samalla tahdilla, velkaantumisaste nousee yli 100 prosenttiin 15 vuodessa.
Samaan aikaan terveydenhuoltomme on syvässä kriisissä ja sen rahoitus on turvattava. Toisaalta rahan lisääminen ei auta, jos emme onnistu rekrytoimaan henkilöstöä. Meidän on saatava lisää käsiä terveydenhuoltoon.
Näin ollen olemme priorisointien edessä ja yritämme löytää ratkaisuja heikentämättä merkittävästi kansalaisten jokapäiväistä elämää.
Etusijalla ovat peruspalvelut, koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto.
Tätä kirjoittaessani etsimme neuvotteluissa yhteisiä ratkaisujakaikkein hankalimmin sovittaviin kysymyksiin: maahanmuuttoon ja ilmastotavoitteisiin.
Pian nähdään, saadaanko hallitusta kasaan, ja jos saadaan, niin millaisella ohjelmalla.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta