Testasimme viime vuonna lanseerattua "maailman helpointa tankkaamista" Kivihaan ABC-asemalla Vaasassa.
Olin ladannut S-kauppojen sovelluksen kännykkääni ja avannutkin sen etukäteen pankkitunnuksillani.
– S-mobiili tunnistaa älypuhelimesi paikannustietojen perusteella, millä ABC-asemalla olet. Valitse puhelimestasi, mistä mittarista tankkaat. Sitten tankkaat. Ja se on siinä, mainos lupaa.
Voiko tämän helpompaa enää olla, ihastelin jo etukäteen.
Avaan kännykkäsovelluksen bensa-automaatin vieressä. Hinkkaan puhelimen näyttöä edestakaisin sormellani: missä se tankkaus-juttu oikein on?
Hups, se löytyi – vahingossa!
ABC-mobiilitankkaus. Ota käyttöön, kyllä.
Turvallinen maksutapa.., joo joo, ota käyttöön, kyllä.
ABC-mobiilitankkaukseen liittyvien henkilötietojen käsittely.. taas pitää hyväksyä jotain, juu juu, Jatka. Näpit jäätyy.
Syötä S-Etukortti Visan tiedot. Eikä! Ei minun S-kortissani ole Visaa. Se on pankkikortissani. Enkä saakaan maksaa sillä?
Huoltoaseman sisällä ystävällinen myyjä opastaa. Ei, vihreässä bonuskortissani ei tarvitse olla Visaa. Mobiilitankkauksen voi tehdä myös bonuskortin debit-puolelta.
Kappas, minulla on sellainen.
Mutta.
– S-kortissasi pitää olla siru. Voit käydä vaihtamassa kortin Prismassa.
Pankkikortilla mobiilitankkaaminen ei siis onnistu.
En halua luovuttaa, vaikka homma uhkaa mennä poskelleen.
Kaarran töiden jälkeen Vaasan Prisman pihaan.
Nälkä kurnii vatsassa, mutta haluan bonuskortistani sirullisen.
Tahdon mobiilibensaa.
S-pankin vähemmän avulias pankkineiti haluaa nähdä ensin henkilöllisyystodistuksen.
Ojennan elämää nähneen ajokorttini hänelle.
– Eikö sinulla ole muuta? Vaikka henkilökorttia, hän kysyy ja silmäilee teipattua silmäterääni.
– Passi on jossain kotona, mutta kyllä ajokorttikin kelpaa, vakuutan vähän nihkeänä.
Hän tuijottaa korttiani.
– Jos teippi olisi tuossa alhaalla, hän osoittaa sormellaan kortin alareunaa.
– Sitten se ei haittaisi. En voi vastaanottaa tätä.
Tuijotan häntä. Katson ajokorttiani. Tuijotan häntä.
Että se teippi onkin yläreunassa.
– Ei sinun tarvitse vastaanottaa sitä. En ole antamassa sinulle ajokorttiani. Kyse on vain henkilöllisyyden todistamisesta. Siinähän lukee ihan selvästi nimeni, selitän jo kiihtyneenä ja luen hänelle varmuuden vuoksi koko nimeni napatessani kortin käteeni.
Pankkineiti ei jousta.
– En voi ottaa sitä vastaan. Olen pahoillani. Säännöt ovat tiukentuneet. Voitko tulla sen passin kanssa tänne?
Ohimoitani kiristää. Tungen teipatun ajokorttini ja edelleen siruttoman bonusässäni kukkaroon.
Voin kyllä soittaakin S-pankkiin, mutisen noustessani piinapenkistä.
– Voit hoitaa sen myös verkossa pankkitunnuksilla, neiti muistuttaa.
Kiitän palvelusta.
Ajan kotiin kuin tuulispää. Bensatankki ei näytä vielä punaista, vaikka minä näytän.
Tuskin saan takkia päältäni, kun jo soitan S-pankkiin.
– Minulla on tällainen bonuskortti. Saako siihen sirun?
Puhelinneiti kysyy henkilötunnusta. Kerron sen – ei mitään ongelmaa. Ei, vaikka puhelimessa ei näe kasvoja, ei voi katsoa kuvaa tai lukea nimeä ja henkilötunnusta teipatusta ajokortista.
Ei tarvitse edes pankkitunnuksilla tunnistautumista, käyttäjätunnuksia, salasanoja.
Elämä on joskus ollut näin helppoa.
Pääsemme siis asiassa eteenpäin.
– Kyllä voit saada sirun, mutta siihen tulee Visa.
– Ai. Emmä halua Visaa. Mulla on jo yksi, enkä tarvitse toista.
– Sirukorttia ei saa ilman Visaa. Muuten sitä ei saa ollenkaan.
Selitän hänelle, että haluan vain kokeilla sitä mobiilitankkausta.
– Niin, siinä tarvitsee sirukortin, hän myöntää.
En voi enää perääntyä. Olen tullut liian pitkälle.
Puhelinneiti kysyy lisäkysymyksiä Visa-hakemusta varten.
– Tämä menee nyt niin, että lähetän nämä paperit sinulle allekirjoitettavaksi ja lähetät ne meille sitten takaisin. Voit toki käydä myös pankiss..
En varmasti käy. Enää.
– Tai lähetän nämä sinulle. Kun paperit ovat meillä takaisin, lähetämme sinulle uuden sirullisen kortin.
Ottaen huomioon postin nykyiset oheispalvelut, kotihoidon ja nurmikonleikkuun – ja mitä ne yhtiössä työntekijöilleen vielä keksivätkään, voinen odottaa sirullista bonusVisa-korttiani mobiilitankkausta varten.. tänä keväänä?
Ehkä se tankkaaminen on sitten maailman helpointa.
Jännityksellä odotan myös muiden puhelinpalvelujen testaamista. Mobiilimaksaminen on yleistymässä kovaa vauhtia, ja uusia puhelinsovelluksia syntyy kuin sieniä sateella.
Reilu viikko sitten tilasin omasta pankistani lähimaksutarran puhelimeen. Ei ole vielä näkynyt.
Pankki lupasi, että se toimii näppärästi lähimaksukortin tavoin ruokakaupoissa.
Prismasta ja Citymarketista tosin kertoivat, että "ei meillä vielä.."
JAANA MATTILA
Kaiken säheltämisen jälkeen Danske Bankin maksusovellus MobilePay oli iloinen yllätys ravintola Fontanassa.
Vaikka henkilö-, luotto- ja tilitietojen kirjaaminen puhelimeen ensin epäilytti, itse maksaminen sujui kuin tanssi.
Katso vaikka videolta: