Erikoistuminen, pienlapsiarki, töissä kulkeminen Tampereella, arjen kokonaisuuden pyörittäminen ja mitä kaikkea sitä nyt ruuhkavuosiksi mielletäänkään. Ehkä sitä joskus jälkikäteen tätä elämänvaihetta muistelee hikikarpalo otsalla, kun onhan sitä välillä vähän tiukkaa.
Päivät kuluvat liian usein pikakelauksella, mutta toisaalta taas huomaan pysähtyväni useamman kerran päivässä eri asioiden äärelle. Välillä pysähtyminen on sitä, kun maskin alta töissä hymyilee hienosti mennyttä anestesian aloitusta, joka kulki oman suunnitelman mukaan. Välillä turhautumista siihen, kun mikään ei suju, ainakaan helposti tai ekalla kerralla – toki siinä kai se ammattitaito mitataan, vaikeuksien edessä.
Välillä pysähtyminen on pötköttelyä sängyssä, kuunnellen oman lapsen hengitystä ja pakahtumista siihen, miten paljon voikaan toista rakastaa. Välillä se pysähtyminen on sitä, kun 100 kiloa tankoon lastattuna painaa niskassa ja yrittää keskittyä jokaiseen kyykkytoistoon. Välillä se tuntuu raskaalta, mutta ei se haittaa.
Päivät ja viikot toistaa paljon samaa kaavaa ja aika menee junassa, töissä, junassa, kotona ja treenatessa. Oikein muuhun ei jää nyt aikaa. Välillä se harmittaa, mutta toisaalta tämä on niin äkkiä ohi. Tämä on taas yksi vaihe elämässä, mitä kaiholla jälkikäteen muistelee; erikoistuminen anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi, pendelöinti Seinäjoki-Tampere-väliä, vauhdin hakeminen yliopistosairaalasta ja pikkulapsiarki. Monta isoa asiaa, jotka usein joutuu ottaa liian isoina paloina.
Elämässä on erilaisia vaiheita ja toiset ovat varmasti raskaampia kuin toiset. Kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa. Ainakin silloin olen itse kokenut elämän raskaammaksi, kun on saanut liikaa sellaista, mitä ei itse valinnut.
Toisaalta taas sellainen on helpompi kantaa, joka on oman valinnan tulosta. Varmasti tulevatkin vuodet tulevat olemaan raskaita ja täynnä erilaisia tunteita, tulevat myös haastamaan oman perheen jaksamista.
Kaikesta huolimatta nämä ruuhkavuodet ovat itselle silti tuota jälkimmäistä: vuodet täynnä ihka oikeaa elämää, johon mahtuu todella paljon kaikkea.
Jenni Puoliväli-Oksala
lääkäri