Eri puolilla Suomea olevissa mäntymetsissä on parhaillaan erittäin laajoja ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymiä. Asiasta kertoo Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotteessaan.
Pistiäisten toukat ovat syöneet niin taimikoita kuin varttuneitakin metsiä lähes paljaaksi neulasista. Luken mukaan pahinta tuhoaluetta on Etelä-Savo, jossa tuhoja esiintyy satojen tuhansien hehtaarien laajuisella alueella.
– Kyllä voisi sanoa, että nämä ovat selkeästi laajimpia tuhoja, kertoo tutkimuspäällikkö Markus Melin Lukesta STT:lle.
Luken Metsäinfo-palvelun mukaan joukkoesiintymät kestävät useimmiten muutaman vuoden. Laajoja ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymiä on esiintynyt noin 20–30 vuoden välein ja paikallisia joukkoesiintymiä 5–6 vuoden sykleissä.
Melin kertoo, että epidemian vuosina ruskomäntypistiäiset syövät männiköitä satojen tuhansien hehtaarien edestä, ja nykytilanne vertautuu aiempiin laajoihin tuhoihin.
– Ensi vuoden tilanteesta en lähde vetoa lyömään. Todennäköisesti, kun tilanne on nyt näin suuri, pistiäiskanta lähtee luonnostaan taittumaan jälleen ydinalueilta. Toisaalta, jos sää pysyy otollisena, kannan leviämiselle on myös mahdollisuus.
Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) on levinneisyysalueeltaan koko maan kattava, männyllä elävä pistiäinen.
Tällä hetkellä toukat syövät vatsansa täyteen ja koteloituvat. Aikuiset pistiäiset kuoriutuvat elo-syyskuussa. Ne lentävät parittelemaan männyn latvoihin, jonka jälkeen naaras viiltää munimista varten männyn neulasiin koloja. Munista kuoriutuvat uudet toukat seuraavana keväänä.
Torjuntaa on myöhäistä harkita
Joukkoesiintymien taustalla on Luken mukaan luonnollisen syklisyyden lisäksi myös sääolosuhteiden otollisuus. Viime ja toissa vuoden kuumat kesät ovat edesauttaneet lajin kannan kasvua.
Luken mukaan ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymien syklisyys on osa luonnon normaalia kiertokulkua. Varsinaisiin torjuntatoimiin ei siis useimmiten ole tarvetta.
– Suurimman kauhuskenaarion voi unohtaa. Harvoin pistiäiset aiheuttavat laajaa puukuolleisuutta, ja männyt toipuvat usein hyvin, Melin kertoo.
Hän muistuttaa kuitenkin, että alkukesä oli hyvin kuiva, mikä stressasi mäntyjä jo ennen syöntiäkin. Melin kehottaa tämän vuoksi metsänomistajia tarkkailemaan omia männiköitään.
Jos lajin aiheuttaman tuhon ennakoidaan olevan poikkeuksellisen laaja tai vaikutukseltaan voimakas, voidaan tarvittaessa antaa lupa biologiseen torjuntaan, mutta tämä vaatii aina viranomaispäätöksen. Melinin mukaan tässä vaiheessa on kuitenkin jo myöhäistä harkita torjuntaa.
– Ei nyt kannata enää lähteä roiskimaan mitään. Nyt kannattaa yksinkertaisesti vain seurata tilannetta. Itse luotan siihen, että kanta taittuu luontaisesti kuten suurimmassa osassa tapauksista aikaisemminkin.
Ruskomäntypistiäisen tapauksessa männiköihin levitettäisiin monisärmiövirusta sisältävää vesiliuosta joko maasta (taimikot) tai ilmasta (varttuneemmat metsät) käsin. Monisärmiövirus on luontaisesti esiintyvä virus, joka katkaisee ruskomäntypistiäisen massaesiintymät. Viruksella ei Luken mukaan ole haitallisia vaikutuksia muuhun luontoon tai ihmiseen.
Toukkien uloste ropisee alas
Männiköt toipuvat syönnistä kuitenkin pääosin hyvin, vaikka neulasaterioinnin jälki näyttää usein karulta. Tämä johtuu siitä, että ruskomäntypistiäisen toukat eivät syö kuluvan kesän tuoreimpia neulasia.
Luken mukaan varttuneissa metsissä voi massaesiintymän aikaan kuulostaa siltä, että sataisi vettä. Kyseessä voi olla kuitenkin se, että ruokailevien toukkien ulostetta putoaa mäntyjen oksilta jatkuvana alas ropisevana sateena.
Karusta näystä huolimatta Melin kehottaa alueiden asukkaita menemään luontoon ja tutustumaan tähän kausittaiseen ilmiöön.
– Hyvä mahdollisuus tutustua pohjoisen luonnon häiriödynamiikkaan.