Turkin Vilnassa antama lupaus Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifioinnista nostanee tunnelmia myös torstain Pohjoismaat–Yhdysvallat-huippukokouksessa Helsingissä. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Minna Ålander arvioi, että Ruotsin jäsenyyden eteneminen on hyvin keskeistä Pohjoismaiden puolustussuunnittelun kannalta.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden lennähtää Helsinkiin suoraan Naton kaksipäiväisestä huippukokouksesta Vilnasta. Tapaamisen tunnelma olisi voinut olla kovin erilainen, jos Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ei olisi näyttänyt Ruotsille maanantaina vihreää valoa.
– Se olisi ollut aika hankalaa, koska sitten olisi pohjoismaisen puolustussuunnittelun kannalta pitänyt miettiä, että millä tavalla tämä ongelma voidaan kiertää ja minkälaisia muita järjestelyjä voidaan tehdä Ruotsin integroimiseksi, Ålander sanoi STT:lle keskiviikkona Vilnan huippukokouksen päätyttyä.
– Pohjoismailla kyllä on hyvät edellytykset Pohjoismaisen puolustusyhteistyön raameissa, siihen olisi mahdollisuuksia ollut ja poliittista tahtoa, mutta se olisi ollut harmillista, vähän hankalaa, vähän ärsyttävää. On hyvä, että nyt on selvät sävelet siinä, ettei tässä mene vuosia ennen kuin Ruotsi jäseneksi pääsee.
Myös tutkija Henri Vanhanen Ulkopoliittisesta instituutista katsoo, että ilmapiiri on torstaina positiivisempi Ruotsin Nato-prosessin nytkähtämisen ansiosta. Hänen mukaansa Turkin vihreä valo Ruotsille antoi koko Vilnan huippukokoukselle positiivisen pohjavireen.
– Voi tietysti olla, että Turkki pelaa sen ajan, mitä sillä vielä on käytettävissä. Lievä varauma on, että jotain viivästyksiä voi vielä tulla. Mutta kyllä tämä tilanne hyvältä näyttää, että tuolla tasolla positiivinen viesti annettiin, Vanhanen sanoo STT:lle.
Etenkin symbolinen tapaaminen
Bidenin vierailu Helsingissä on Ålanderin mielestä kunnianosoitus Suomelle ja Yhdysvaltain tapa ilmaista, että Suomi on tervetullut ja arvostettu uusi liittolainen.
– Tässä on todella paljon symboliikkaa, samalla tavalla kuin silloin kun (Yhdysvaltain ulkoministeri Antony) Blinken kävi Helsingissä (kesäkuussa).
Myös Vanhanen näkee vierailussa paljon symboliikkaa. Mitään suuria uutisia tai avauksia torstain huippukokouksesta ei kuitenkaan odoteta.
– Tämä on enemmän tällainen liittolaisten hyvä tapaaminen, Vanhanen sanoo.
– Pohjoismaat ovat olleet aika ongelmattomia ja hyviä kumppaneita ja liittolaisia Yhdysvalloille, niiden tapaaminen on luontevaa yhteisessä formaatissa.
Hän huomauttaa, että Pohjoismaiden ja Yhdysvaltain välisten huippukokousten formaatti aloitettiin Barack Obaman presidenttikaudella, mutta Donald Trumpin aikana niitä ei järjestetty.
– Siltä osin varmasti vierailu, jota on suunniteltu pitkään, ja totta kai se haluttiin ajoittaa Bidenin aikataulujen kannalta lähelle Vilnaa, logistiikka on helpompaa.
Pohjoismainen blokki tiivistynyt
Ålanderin mielestä on kiinnostavaa, että Pohjoismaat tapaavat Yhdysvallat jälleen yhteisenä blokkina. Vaikka vastaavat Pohjoismaat–Yhdysvallat-tapaamiset järjestettiin myös vuosina 2013 ja 2016, on pohjoismaisen yhteistyön tiivistyminen kiihtynyt Venäjän hyökkäyssodan aikana.
Toukokuussa Pohjoismaiden johtajat tapasivat Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin yhdessä Helsingissä, ja nyt viisi maata ovat jälleen koolla Bidenin kanssa.
– Kyllä se on selvästi lähentynyt. Varsinkin kuva ulospäin näyttää vielä selvemmin siltä, että Pohjoismaat ovat hyvin yhtenäinen ryhmä, Ålander sanoo ja toteaa yhtenäisyyden näkyneen myös Naton huippukokouksessa, josta saatiin yhteiskuvia Pohjoismaiden johtajista.
Pohjoismaita yhdistää muun muassa hyvin yhtenäinen linja Ukrainan tukemisen suhteen. Vanhanen muistuttaa, että yhteenlaskettuna Pohjoismaat ovat olleet Ukrainan suurin aseellinen tukija Yhdysvaltain ja Britannian jälkeen. Huippukokouksessa puhuttaneen muun muassa Ukrainan tukemisesta.
Suuri muutos pohjoismaiselle yhteistyölle on myös ollut Suomen ja Ruotsin päätös liittyä Natoon. Ålander huomauttaa, että aiemmin puolustus- ja turvallisuuspolitiikka on ollut osittain pohjoismaisen yhteistyön ulkopuolella.
– Suomen ja Ruotsin Natoon kuulumattomuus oli tietynlainen este. Sehän on ollut mahtavaa Norjan, Tanskan ja Islannin perspektiivistä myös, kun ei ole enää tällaisia esteitä siinä. Turvallisuuspoliittinen lähentyminen on ollut huomattavaa.
Huolta Naton puolustussuunnitelmista
Pohjoismailla ovat yhteisenä intressinä muun muassa Naton alueelliset puolustussuunnitelmat. Ålander on hieman huolissaan tiedoista, joiden mukaan Pohjois-Atlantti ja arktinen alue olisivat eri suunnitelmassa kuin Itämeren ja Baltian alue.
– Tämä ei kuulosta hyvältä eikä tule toimimaan Pohjoismaiden perspektiivistä, Ålander sanoo.
Pohjoismaiden kesken tulee hajaannusta jo siinä, että Suomi on ilmeisesti menossa Naton komentorakenteessa Brunssumin esikunnan alaisuuteen, kun esimerkiksi Norja kuuluu Norfolkin esikunnan alaisuuteen.
Ålanderin mukaan Suomi, Ruotsi ja Norja tekevät niin läheistä puolustusyhteistyötä etenkin pohjoisessa, että olisi tärkeää huolehtia, ettei siihen tule minkäänlaisia esteitä.
– Suomi on kuitenkin olennaisesti myös arktinen maa. Suomi, Ruotsi ja Norja ja laajempi Lapin alue näiden kolmen maan alueella muodostaa tietynlaisen pohjoisen reunustan Natolle, Ålander sanoo.
– Suomi ei ole pelkästään itäisen reunustan jatkumo, vaan Suomi on myös osa pohjoista reunustaa, joka on aika omanlaisensa alue. Siellä on aika eri tilanne kuin esimerkiksi itäisellä reunustalla, se vaatii erilaista puolustussuunnittelua.
Ålanderin mielestä nämä ovat kysymyksiä, joista on tärkeä keskustella ja joita Pohjoismaiden tulee pitää esillä.