Yle Radio1:n Tiedeykkönen kertoi soluviljelystä otsikolla ”Näin tehdään ruokaa ilmasta”. On kuitenkin harhaa, että ruokaa syntyy ”pelkästään” ilmasta, mistä saadaan vain hiilidioksidi ja itse lopputuotteen tekee mikrobikasvusto. Yhtä harhaista on ajatus valmistaa ruokaa keinotekoisesti.
Soluviljelyssä tarvitaan hiilidioksidin lisäksi vetyä ja muita kaasuja sekä mineraaleja. Sisältääkö proteiinipitoinen solumassa riittävästikö ravinteita ja eri mineraaleja ja hivenaineita ihmisen tarpeisiin, vai saadaanko kaasuista vain ”välttämättömimmät” ravinteet mikrobiaineksen tarpeisiin.
Soluviljelyn lopputuote on lähes mautonta, muodotonta tahnaa tai jauhetta vailla suutuntumaa. Mielenkiinnotonta syötävää, joka täytyy yhdistää luonnontuotteisiin ja maustaa luonnontuotteilla. Ei kai se ole ruoan ja ruokailun tarkoitus? Liekö terveellistäkään!
Tuntuuko tankeissa valmistettu ruoka houkuttelevalta? Tai keinoliha, jonka tutkija sanoo olevan ”samaa” kuin normaali liha! Myös suklaata ja kahvia yritetään tehdä!
Miksi keksiä ruoka uudelleen, kun luonto ja perinteiset viljelykasvit ovat antavat suuren valikoiman monimuotoista ja terveellistä ravintoa auringon ja maan yhteistyöllä? Kasvithan tekevät ravintoa ”ilmasta”. Luonnolla on valmis, ikuinen teknologia. Kaikilla luonnontuotteilla on myös yksilöllinen tunnistettava muoto ja ulkonäkö, joka on tärkeä osa ruokaa ja ruokailun ilo.
Paljon puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, mikä on terveen kokonaisuuden merkki. Ihmiselle kelpuutetaan yksitoikkoinen teknoruoka siinä kuin nykyinen ravinneköyhä suuhunpantavakin?
Toinen tutkittava teknologia on vertikaaliviljely, jossa kasvatus tapahtuu keinovalossa ja nesteissä, kuten jo kauan on kasvihuoneviljelyssä menetelty. Maata ja multaa ei tarvita. Haluammeko elää näin kaukana luonnosta, tiputuksessa ja keinovalossa, vailla kosketusta maahan ja auringonvaloon?
Alkoholiakin on Suomessa alettu valmistaa ”ilmasta” eli alkoholikäymisprosessin hiilidioksidista. Väliprosessina tarvitaan ”biomassaa”, joka käytetään taas alkoholiksi. Biomassan synnystä tutkija ei kertonut enempää, taitaa olla soluviljeltyä.
Innovaatioiden lähtökohtana on hiilidioksidin talteenotto. Se saadaan sidottua tuotteisiin vain joksikin aikaa. Kun aikaansaatu ruoka ja juoma nautitaan, hiilidioksidi jälleen vapautuu! Missä hyöty?
Onko hyöty ongelmajätteellä tehty bisnes? Lisäksi soluviljely vaatii paljon energiaa!
Teknologia ja teknologiausko on aina tuottanut pahenevia ongelmia, joita uudella teknologialla joudutan ratkaisemaan! Uutuuksien vaikutuksista emme vielä tiedä. Kokeiluja riittää, minne jäi sirkkojen syönti?
Risto Holtti
Maalahti