Jalkapallon Veikkausliigan runkosarja pelattiin sunnuntaina päätökseen. Mestaruusvuonna 2015 ihmeteltiin HJK:n sulamista päätöskierroksilla. Nyt sen teki SJK. Loistavasti sujuneen ja pitkästä aikaa toiveita menestyksestä herättäneen alkukauden jälkeen peli on ollut suoraan sanottua surkeaa. Tai ainahan sitä sanotaan, että hyvin pojat pelasi ja voitto olisi ollut vähintäänkin ansaittua mutta tappio tuli.
Tuttua selittelyä. Toki valmennuksen piikkiin voi hyvin laittaa sen, että pelitapaa ei ole oikeastaan edes koetettu muuttaa. Jonkinlaista kummaa jäätymistä. Tappiotilanteessa ei tehdä vaihtoja tai vaihdot tehdään ihan lopussa. Gomezille tiedoksi, että 88 minuutilla tehdyillä vaihdoilla ei peliä käännetä voitoksi.
Itse näen kuitenkin suurimmaksi syyksi maalivahtipelin. Ejerin lähdön jälkeen suunta on ollut alas. Pari peliä meni niin, että tilastoihin ei tullut SJK:lle yhtään torjuntaa. Voittava peli on kiinni pääkopasta. Koko kauden hyvin pelanneella alakerralla ei ole nyt luottoa siihen, että jos moka tulee, niin veskari hoitaa homman. Mutta kyllä valmennus voi myös katsoa peiliin.
Silti toivon, että loppupeleissä suunta kääntyy. Voisihan, tai olisi voinut aiemmin kokeilla Uusitaloa maalissa, Hannolalle enemmän peliaikaa, Moreno ja Streng yhdessä avauksessa ym. ym. Ja Honsu se vie KuPSia taas kohti europelejä, kuten vei Kerhonkin. Mutta silti kuulemma hänen valmennuksellaan ei oltu oikein menossa mihinkään, siksi piti saada uusi valmentaja. Olen sitä lausumaan nyt pari vuotta pohtinut ja en oikein tiedä mihin sitä oikein oli halu mennä? Jää nähtäväksi.
Timo Mäkynen
SJK:n kannattaja