Itäafrikkalaisessa Ruandassa presidentti Paul Kagame sanoo kansainvälisen yhteisön pettäneen ruandalaiset vuoden 1994 kansanmurhan aikaan. Tänään maassa muistetaan 30 vuotta sitten alkanutta kansanmurhaa, jossa sadan päivänä aikana surmansa sai ainakin 800 000 ihmistä, todennäköisesti paljon enemmän.
Kagame katsoo kansainvälisen yhteisön pettäneen Ruandan joko ylenkatseen tai pelkuruuden vuoksi.
– Saamamme oppitunnit on kaiverrettu verellä, hän sanoi muistoseremoniassa.
Presidentti puhui tilaisuudessa, jossa oli läsnä useita Afrikan maiden johtajia sekä Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton. Clinton on kutsunut Ruandan kansanmurhaa hallintonsa suurimmaksi epäonnistumiseksi.
Muistopäivä alkoi perinteen mukaisesti seppeleenlaskulla ja muistoliekin sytyttämisellä joukkohaudoilla ja kansanmurhan muistomerkillä, jonne arviolta 250 000 uhria on haudattu.
Ruandaa rautaisella otteella johtava Kagame komensi 30 vuotta sitten Ruandan isänmaallisen rintaman (RPF) tutsijoukkoja, jotka olivat tärkeässä osassa kansanmurhan päättämisessä. Sadattuhannet tutsien kostoa pelänneet hutut pakenivat sen jälkeen muun muassa naapurimaahan Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Joukkohautoja löytyy edelleen
Afrikan unionin komission johtaja Moussa Faki Mahamat sanoi Ruandan pääkaupungissa Kigalissa, että kaikki, myös Afrikan unioni, ovat vastuussa toimimattomuudestaan.
– Olkoon meillä rohkeutta tunnistaa se ja kantaa siitä vastuu, hän lausui.
Ruandassa järjestetään myös marssi ja kynttilätilaisuus kansanmurhan uhrien muistolle. Muistopäivänä alkaa myös viikon kestävä suruaika, jonka aikana radiossa ei soiteta musiikkia eikä televisiossa esitetä urheilutapahtumia tai elokuvia, jos ne eivät liity muistopäivään. Liput ovat puolitangossa.
Kansanmurhan uhrit kuuluivat pääosin Ruandan tutsivähemmistöön, mutta joukossa oli myös maltillisia hutuja. Joukkohautoja on löytynyt tähän päivään saakka.
Täysimittainen verilöyly käynnistyi sen jälkeen, kun maan hutupresidenttiä Juvenal Habyarimanaa kuljettanut lentokone oli ammuttu alas myöhään 6. huhtikuuta 1994 lähellä pääkaupunkia Kigalia. Hutut syyttivät teosta tutseja.
Hutujen äärijoukkojen väkivaltaa lietsoi radiossa ja televisiossa levitetty tutsien vastainen vihapuhe.
"Menneisyyden arvet ovat läsnä"
Nykyisen Ruandan nuoresta väestöstä kaksi kolmasosaa on syntynyt kansanmurhan jälkeen, mutta sen muisto elää yhä. 30 vuoden takaisista tapahtumista kertominen kuuluu koulujen opetusohjelmaan.
– Menneisyyden arvet ovat yhä läsnä, mutta nyt on erilaista energiaa ja tunnetta mahdollisuuksista, sanoo 27-vuotias Roxanne Mudenge.
Ruandalaisten henkilöllisyystodistuksiin ei ole enää kansanmurhan jälkeen merkitty etnistä taustaa.
Kansanmurhan aikana se, kenet tapettiin, oli monesti sattumanvaraista. Monet tutsit ja hutut olivat solmineet seka-avioliittoja, joten kuuluminen yhteen tai toiseen ryhmään ei ollut välttämättä selkeää. Pitkään naapureina asuneet ihmiset tai jopa sukulaiset saattoivat yhtäkkiä tappaa toisiaan.
Kansanmurhan jälkipyykkiä on selvitelty muun muassa eräänlaisissa kansantuomioistuimissa, joissa syylliset ovat voineet pyytää tekojaan anteeksi uhreilta. Näin on käsitelty arviolta yli miljoona tapausta. Ruandan viranomaisten mukaan vähintään satoja veritekoihin syyllisiä on kuitenkin yhä karkuteillä naapurimaissa ja kauempanakin, esimerkiksi Ranskassa.
Kansainvälistä yhteisöä ja YK:ta arvosteltiin kansanmurhan jälkeen voimakkaasti siitä, etteivät ne tehneet enemmän tappamisen lopettamiseksi.
Ruandaa pidetään 30 vuotta kansanmurhan jälkeen monella tapaa menestystarinana, erityisesti talouden osalta. Sen sijaan maan ihmisoikeuksissa ja demokratiassa on tarkkailijoiden mukaan paljon toivomisen varaa.
Kagamen hallintoa on myös syytetty naapurimaa Kongon alueella toimivien tutsijoukkojen aseistamisesta, ja Ruandan hallinto taas on syyttänyt Kongoa Ruandalle vihamielisen taistelijaryhmän pesäpaikaksi. Maiden suhteet ovat huonontuneet viime vuosina, eikä Kongon demokraattinen tasavalta ole lähettänyt edustajaa sunnuntain tilaisuuksiin.