Rouva Wangin neljäs raskaus oli vahinko. Hän toimi, kuten kunnon kiinalaisen pitikin, ja meni perhesuunnitteluvirkailijoiden luo pyytämään raskauden keskeytystä. Toimisto oli kuitenkin tyhjä, ja asia siirtyi.
Pikku hiljaa rouva Wang alkoi kiintyä vatsassaan kasvavaan pieneen ihmiseen. Abortti alkoi tuntua mahdottomalta, ja hän päätti pitää lapsen. Viikkoa ennen laskettua aikaa tulivat perhesuunnitteluviranomaiset ja pakottivat rouva Wangin kanssaan sairaalaan.
Täydellinen tyttövauva surmattiin äitinsä vatsaan.
Toimittaja Mari Mannisen Tieto-Finlandialla palkittu Yhden lapsen kansa on järkyttävä kirja. Tavallisten kiinalaisten perheiden tarinoita lukiessa kuristaa kurkkua tuon tuostakin, välillä jopa itkettää.
Miten ihmisiä on voitu kohdella tällä tavalla?
Kiinassa 35 vuoden (1980–2015) ajan kestänyt yhden lapsen politiikka on mullistanut yhden kansakunnan elämän. Seurauksia maksetaan vielä vuosikymmenten ajan, eikä kukaan tiedä esimerkiksi sitä, miten perheidensä ainokaiset selviävät vääristyneen ikäpyramidin haasteista.
Edessä oleviin eläke- ja huoltosuhdeongelmiin ei kenelläkään tunnu olevan ratkaisua.
Ilman yhden lapsen politiikkaa kiinalaisia olisi 1,8 miljardia. Väkiluku on saatu laskemaan, ja nyt se on hieman alle 1,4 miljardia.
Mannisen kirjassaan haastattelema nettiaktivisti Li Dapeng arvelee, että mikäli syntyvyyden säännöstelyyn käytetyt rahasummat olisi pantu köyhien naisten ja tyttöjen opetukseen, olisi syntyvyys pudonnut automaattisesti.
Suomessa tämä tiedetään erinomaisen hyvin.
Tuoreiden tilastojen mukaan yhtä vähän lapsia kuin tänä vuonna on syntynyt viimeksi 1800-luvun nälkävuosina. Tammikuun alun ja marraskuun lopun välillä uusia suomalaisia syntyi 48 810, mikä on yli kaksi tuhatta lasta vähemmän kuin viime vuonna.
Syntyvien lasten määrä on laskenut jo useamman vuoden ajan. Syitä on monia.
Koulutettujen naisten lapsiluku on pienempi kuin kouluttamattomien. Pitkään jatkuvat opinnot siirtävät perheen perustamista, ja kun ikää tulee, lisääntyy myös tahaton lapsettomuus.
Aina ei oikeaa kumppania osu kohdalle, vaikka perheen haluaisikin. Yksin asuvien määrä kasvaa etenkin kaupungeissa kaiken aikaa.
Oppositiosta syytetään herkästi hallitusta lapsiperheiden kurjistamisesta. Lapsilisien leikkaus nostetaan esimerkiksi kertomatta kuitenkaan sitä, miten suuresta leikkauksesta on kyse. Todellisuudessa ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä pienenee 82 sentillä kuukaudessa.
En usko, että monikaan oikeasti perhettä haluava siirtää lasten hankintaa taloudellisiin syihin vedoten. Taustalla on aina jotain muuta.
Rouva Wangin suru muuttui pikku hiljaa vihaksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten puolueen propagandassaan hyväksi ja kansaa palveleviksi kiittelemät virkamiehet olivat voineet tehdä jotain niin järkyttävää.
Rouva Wang hautoi kostoa, ja päätti synnyttää niin monta lasta kuin vain mahdollista.
Lopulta lapsia oli seitsemän. Vuosien taistelun jälkeen lapsista jokaisella on syntymätodistus, ja he ovat saaneet oikeuden normaaliin elämään.
Rouva Wang teki sen, mitä hän oli syvässä vihassaan päättänyt. Hän oli näyttänyt pitkää nenää Kiinan yhden lapsen politiikalle.
MARJA TYYNISMAA