Pantheonin pyöreä katto, Viktor Emanuel II:n mahtipontinen monumentti, kirkonkupoleja silmänkantamattomiin. Suomen Rooman-instituutin toimipaikan, Villa Lanten, terassilta aukeava näkymä on lumonnut lukemattomat suomalaiset jo lähes 70 vuoden ajan.
Gianicolo-kukkulan laella seisova rakennus on ainoa Suomen valtion omistama renessanssihuvila. Siellä toimiva Institutum Romanum Finlandiae oli aikoinaan Suomen ensimmäinen ulkomaaninstituutti. Rakennuksessa on asunut ja työskennellyt vuosittain noin 200 suomalaista.
– Kun (edesmennyt Jenny ja Antti Wihurin rahaston perustaja) Antti Wihuri tuli aikoinaan katsomaan rakennusta, hän totesi, että tämähän on kuin Suomi omistaisi koko Rooman, instituutin hallintopäällikkö Linda Jokela kertoo.
Nyt maiseman ihailuun on kuitenkin tulossa kahden vuoden tauko. Rakennukseen tehdään peruskorjaus, jonka ajaksi instituutti siirtyy väistötiloihin. Urakka toteutetaan Suomen ulkoministeriön alaisuudessa, ja eduskunta hyväksyi sen 6,25 miljoonan euron kustannusarvion viime vuonna.
Paikan ovet sulkeutuvat toukokuun viimeisenä päivänä vierailijoilta ja turisteilta.
Tarkat korjaussuunnitelmat
Villa Lanten 500-vuotinen historia on konkreettisella tavalla läsnä esimerkiksi freskoin koristellun salongin seinissä. Yhteen seinään on raapustettu Rooman ryöstön päivämäärä, 6. toukokuuta 1527. Toiseen joku on piirtänyt vaakunan, ehkä 1700-luvulla. Itse talo on rakennettu antiikinaikaisen huvilan raunioiden päälle.
– Koska Villa Lante on Italiassa julistettu kansalliseksi monumentiksi, on korjaussuunnitelmat pitänyt hyväksyttää Italian arkeologisilla muinaismuistoviranomaisilla. Talon ulkonäköä ei saa muuttaa, intendentti Simo Örmä kertoo.
Rakennuksen renessanssiasussa säilynyt juhlakerros pysyy entisellään. Asuinkerroksissa sen sijaan uusitaan vesijohtoputket, sähköjohdot sekä lämmitysjärjestelmä.
Antiikin historia on Suomen historiaa
Suomen Rooman-instituutti pyrkii vahvistamaan suomalaisten yhteyttä antiikin historiaan tekemällä humanistista tutkimusta ja antamalla opetusta. Lisäksi Villa Lanten residenssissä käy työskentelemässä muun muassa kirjailijoita, kuvataiteilijoita ja muusikoita.
– Tarjoamme suomalaisille mahdollisuuden tulla pidemmäksi aikaa eurooppalaisen kulttuurin keskiöön tutustumaan arkistoihin, museoihin ja kirjastoihin. Antiikin historia on myös meidän historiaamme, omaa itsetuntemustamme, instituutin johtaja Ria Berg sanoo.
Villa Lanten yläterassilla Jutta Laitila ja Susanna Rämö lopettelevat lounastaan paahtavan auringon alla. Laitila opiskelee Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa, Rämö Helsingin yliopistossa historiaa. Molemmat ovat viettäneet Roomassa kolme kuukautta tieteellisellä kurssilla.
– Tänä aikana täällä on ollut sekä taiteilijoita että tieteentekijöitä eri aloilta, graffititaiteesta klassiseen viuluun ja biologiasta taidehistoriaan. Tämä on eri aloilta tulevien ihmisten kohtauspaikka, jollaista Suomessa ei ole, Rämö kertoo.
Instituutti mahdollistaa suomalaisille kansainvälisten huippuosaajien tapaamisen, naiset kiittelevät. Samalla Suomen oma tunnettuus kasvaa.
– Jos emme olisi täällä näin näkyvästi, ei muualla oltaisi niin tietoisia siitä, mitä suomalaisessa tiedemaailmassa tapahtuu, Rämö sanoo.
Antiikin roomalaiset arvostivat luontoa
Suomen Rooman-instituutissa on tänä keväänä paneuduttu erityisesti antiikin roomalaisten luontosuhteeseen.
– Samoin kuin muutama vuosikymmen sitten historiaa alettiin lukea uudelleen naisnäkökulmasta, nyt ekokriittisessä luennassa sama tehdään luontosuhteen perspektiivistä, tutkimushanketta vetävä Ria Berg kertoo.
Antiikintutkija Bergin mukaan roomalaisten suhde luontoon oli yllättävän syvä. Luontoa ei arvostettu vain hyötynäkökulmasta, vaan myös sen kauneuden vuoksi. Roomalaisten kodeista löytyi kasvien lisäksi niin häkkilintuja, kaloja kuin pieniä lemmikkieläimiä. Lisäksi luonnolla oli uskonnollinen ulottuvuus.
– Vaikka Rooma oli sykkivä miljoonakaupunki, varsinkin uskonnon kautta tunne luonnosta oli enemmän läsnä kuin nykyään. Vihreyttä tuotiin (keskusaukio) Forum Romanumille asti, ja pihat ja pyhät lehdot olivat tärkeä osa roomalaista kaupunkikuvaa, Berg kertoo.
Tuontikasvit tulivat jäädäkseen
Italian luonto oli ennen Rooman valtakuntaa (noin 753 eaa. – 1475 jaa.) hyvin erilainen kuin sen jälkeen. Vaikka Välimeren ilmasto on pysynyt samana, oli Italiassa runsaasti ikimetsiä, jotka sittemmin raivattiin esimerkiksi laivojen rakennusmateriaaliksi. Kun roomalaiset legioonalaiset törmäsivät pohjoisten provinssien tiheisiin metsiin, aiheutti tuntematon ympäristö heissä suurta pelkoa.
Lisäksi roomalaiset toivat Italiaan taatelipalmuja, flamingoja ja muita uusia eläin- ja kasvilajeja, joista osa jäi pysyväksi osaksi paikallista luontoa. Rooman kukkuloita peittäneet tammimetsiköt korvautuivat vähitellen pinjoilla, ja alun perin lääkekasviksi tuotu sitruuna levisi varakkaiden roomalaisten puutarhoista ympäri Italiaa.
Siinä missä nykyihmisen luontosuhdetta leimaa vahvasti ilmastohuoli, muinaisten roomalaisten ajattelua muovasi esimerkiksi Vesuviuksen tulivuorenpurkaus vuonna 79.
– Se oli episodi, jonka jälkeen luonnon negatiiviset voimat otettiin vakavammin. Sitä pidettiin rangaistuksena Napolinlahden huviloissa vietetylle luksuselämälle, jossa ihmiset pyrkivät ylittämään luonnon rajat esimerkiksi rakentamalla meren päälle, Berg kertoi Suomen Rooman-instituutin Parlatorio-podcastissa maaliskuussa.