Lasten ja nuorten rokoteohjelma on laajentumassa mielenterveyden puolelle, uutisoi Helsingin Sanomat verkkosivullaan 5. huhtikuuta. Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus on kehittänyt lapsiperheille ”mielenterveyden rokoteohjelmaa”, joka aivopesulta kalskahtavasta nimestään huolimatta on aivan erinomainen ajatus.
Tutkimuskeskuksen kokeiluohjelmaan pääsivät mukaan perheet, joiden lapsilla oli käytösongelmia ja joiden vanhimmat kokivat, että arjen hallinta oli melko tuntematon käsite. Vanhemmat harjoittelivat vanhemmuuden taitoja neljä kuukautta netin avulla ja viikoittain he keskustelivat ammattilaisen avulla opiskeltavasta teemasta ja arjen hallinnasta tai hallitsemattomuudesta.
Tulokset olivat hyviä. Lasten käytösongelmat vähenivät merkittävästi ja yli 90 prosenttia osallistuneista koki hyötyneensä opiskelusta. Lähes kaikki olivat valmiita suosittelemaan ohjelmaa tuttavilleen. Ohjelma onkin jo käytössä muun muassa Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Espoossa ja Kuopiossa. Missä siis viipyy listalta Etelä-Pohjanmaa?
Koko perheen hyvinvoinnin lisäksi kiittää myös yhteiskunta. Käytösongelmainen ja sitä kautta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Kevyiltä kuulostavat nettikurssit saattavat ollakin miljoonien arvoisia.
Turun tutkimusta johti professori Andre Sourander, jonka mukaan on ollut jo aikaisemminkin tiedossa, että lasten käytösongelmiin tehoaa parhaiten varhain tehty vanhempien ohjaus. Vanhemmista huolehtiminen on silti jäänyt Suomessa vähälle, vaikka korulauseessa todetaan, että hyvinvoiva vanhempi tietää usein myös hyvinvoivaa lasta. Onneksi meillä on vielä ylivoimaisen hieno neuvolajärjestelmä, missä kysytään myös vanhempien kuulumisia.
Mielenterveyden rokoteohjelman pitäisi laajentua lapsiperheen rokoteohjelmaksi, jonka läpikäyminen alkaa heti, kun pienihminen on saapunut tai mieluiten ainakin yhdeksän kuukautta sitä ennen. Ohjelma tarjoaisi nettikursseja kattavasti vanhemmuuteen jo ennen kuin perheenlisäys on saapunut. Erityisesti lapsiperheet kaipaavat nykyajan pirstaloituneessa yhteiskunnassa vertaistukea, jonka saaminen kaataisi monta ongelmaa ennen kuin ne ovat kasvaneet liian isoiksi. Isoilla kirjaimilla huutavat keskustelupalstat eivät korvaa sitä, että joku objektiivisesti tilannetta katsova tietää, mistä puhutaan.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch on todennut, että yksinäisyys on vanhemmuuden suurimpia haasteita (HS 4.4.). Etenkin se on sitä niille vanhemmille, jotka hoitavat kotona lastaan ja pahimmassa tapauksessa keskustelevat vain kryptattua vauvakieltä puhuvan ihmisenalun kanssa.
Vaikka laajennettua rokoteohjelmaa ei saataisikaan, niin Helsinki Mission äiti- ja isämentoritoiminta olisi tervetullut laajentumaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Vanhemmuusmentorit ovat apuna arjen ristiretkikunnassa ihan vain vaikka keskusteluavulla. Moni ei ehkä edes uskalla myöntää, miten tarvittu palvelu tällainen olisi. Suomalaiseen mielenmaisemaan tekisi hyvää, jos vihdoinkin itsepärjäämisen kulttuuri murenisi edes hieman. Itse on nyt selvittävä, kun itse nämä lapset myös sain. Ihminen tulee lapsen saadessaan vanhemmaksi, mutta siihen kasvaminen ja siitä selviäminen voi ottaa aikaa ja pari nettikurssia.
MAIJA SAANIO
maija.saanio@i-mediat.fi