Se alkaa jo puolta vuotta ennen kesää. Joka vuosi sama juttu. Jatkuva purnaus festarien artistitarjonnasta.
"Jos on kyseessä Rock-festivaali niin esiintyjäkaartiin ei todellakaan kuulu Juha Tapio, Cheek, Jukka-Poika ym. ei-rockia edustavat esiintyjät. Ikävä on vanhoja hyviä aikoja kun musiikkia vielä osattiin tehdä."
”Pitäkää Ilosaarirockinne. Cheek ei ole rockia nähnytkään. Festareille ei kuulu räppi,vaan ehta rokki. Cheek on joka paikassa muutenkin ja aina "lopettamassa". Antakaa meille oikeaa musiikkia, ei räppiä.”
Tuossa vain kaksi hyvin kuvaavaa poimintaa tämän vuoden festariuutisoinnin kommenttipalstoilta.
Niiden johtopäätös on kutakuinkin seuraava: Rock (lue: oikea musiikki) on poljettu mutalammikkoon festariporttien ulkopuolelle, räp, eedeeämmä, sannit, jiiveekeet ja mitä näitä höpöhöpöjuttuja nyt on (lue: väärä musiikki) on otettu tilalle, festarit ovat kaikessa rahanahneudessaan valuttaneet verensä nuorisomusiikin alttarille ja itse nuoriso, se ei (taaskaan) ymmärrä mistään mitään.
Tämän vuoden Provinssissa näin ja koin, kuinka Antti Tuisku laittaa tuhannet ihmiset laulamaan, hyppelemään, heilumaan ja sekoamaan hurmoksellisesti musiikin tahtiin.
Näin ja koin, kuinka Juha Tapio sai tuhannet käsiparit nousemaan ilmaan ja kaatui yleisön käsivarsien kannateltavaksi.
Nämä höpöhöpöartistit tekivät röyhkeästi juuri rockfestareilla juuri niitä asioita, mistä jokainen rockbändi unelmoi.
Koska nuoriso on ollut kautta aikain festarien suurinta kohdeyleisöä, ovat järjestäjät luonnollisesti painottuneet nuoria koskettavaan musiikkiin. Festarit ovat massatapahtumia, eli niiden on palveltava massoja.
On itsekästä ajatella, että festareiden pitäisi palvella vain yhtä asiakasryhmää. Toisten ilon ei pitäisi olla itseltä pois.
Ja tiedoksi, kyllä sitä rockia kin löytyy edelleen festareilta, jos vaan uskaltaa avata korvia myös uusille nimille, jotka eivät (vielä) esiinny päälavalla.
Yllättäkää itsenne.
Höpöhöpömusiikin nousu päälavoille on osa normaalia musiikin evoluutioita. Vuodesta toiseen jatkuvan festarimarinan lisäksi kyseiseen kiertokulkuun liittyy myös muita muuttumattomia yhtälöitä:
1. Suosituimmat musiikkitrendit vaihtuvat tasaisesti varmasti, noin vuosikymmenen mittaisin syklein.
2. "Ennen kaikki oli paremmin" -porukan purnauksen ja muutosvastarinnan määrä on aina vakio.
3. Edellä mainitun ihmisryhmän mielestä nuoriso kuuntelee aina huonoa musiikkia.
50-luvulla paheksuttiin twistaavia nuoria ja "roskenrollia", 60-luvulla hämyisiä hippejä ja vapaata seksiä, 70-luvulla syljeskeleviä punkkareita teddyjä, 80-luvulla sifonkia ja meikkaavia poikia, 90-luvulla ysäriä ja hiljaisia grungetyyppejä, 2000-luvulla höpöhöpömusiikkia kuuntelevia teinejä.
Minulle jäi Provinssista päällimmäisenä mieleen tunnelma. Ihmiset nauttivat musiikista, tanssivat ja juoksivat eturiviin. Muutamien vaikeiden vuosien jälkeen yksi suurimmista festareista oli jälleen yksi suurimmista – ja sen aisti.
Kaksi eniten parjatuinta festaria, Ruisrock ja Provinssi, rikkoivat muuten molemmat tällä höpöhöpömusiikilla kävijäennätyksiä.
Höpöhöpön ansioista pääsemme nauttimaan elävästä musiikista myös tulevaisuudessa. Ehkä nuoriso haluaa kuulla silloin jälleen rockia festareilla.
Pääsevätpähän räppärit rutisemaan, kuinka kaikkialla on vaan sitä samaa rockia.
PASI LAPINKANGAS