Viime viikolla valittiin vuoden eteläpohjalaiseksi johtajaksi nuori rautakauppias Iiro Takala. Iiro edustaa uuden sukupolven johtajaa, jota alaiset arvostavat ideoita pursuvana, avoimena sekä kannustavana esimiehenä. Lämpimät onnittelut Iirolle, vasta muutama vuosi sitten valmistuneelle tradenomillemme!
Kun vuoden johtaja on toistamiseen juuri valittu, on paikallaan pohtia johtamisen pullonkauloja. Henkilöstötutkimusten perusteella lähes organisaatiossa kuin organisaatiossa keskeiset puutteet liittyvät perehdyttämiseen, tiedonkulkuun sekä palautteen saamiseen. Kaikissa näissä on kyse esimiehen ja alaisen vuorovaikutuksesta.
Robotit ovat lisääntymässä vinhaa vauhtia. Tuotannollisten tehtävien ja tavaroiden kuljettamisen lisäksi robotit tulevat korvaamaan hoitajia vanhustenhoidossa ja lääkäreitä leikkauksissa. Jopa sijoitusneuvojiksi ollaan palkkaamassa robotteja. Ehkä robotit voisivat osittain korvata myös johtajien työtä?
Robotit voisi ohjelmoida antamaan perusteellisen perehdytyksen uusille työntekijöille. Robotit voisivat myös hoitaa tiedottamisen kiertämällä huoneesta huoneeseen kertomassa yrityksen ajankohtaisista asioista ja päätöksistä. Lopuksi ne voisivat ottaa kuittauksen työntekijöiltä, että viesti on varmasti vastaanotettu.
Robotit voisivat myös käydä kannustamassa työntekijöitä työpäivien aikana. Ne antaisivat positiivista palautetta ja tsemppipeukutuksia ja mikseivät ne voisi myös viedä johtajan puolesta negatiivisen palautteen. Kaiken tämän ajansäästön ja vuorovaikutukseen mahdollisesti liittyvän mieliharmin esimiehet voisivat käyttää tärkeämpiin asioihin – vai onko niitä?
Työntekijöiden kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat esimiehen tärkeimpiä tehtäviä. Liian moni tekee vuosikaudet töitä saamatta palautetta työstään tai korkeintaan kerran vuodessa kehityskeskustelussa toteamuksen ”ihan ok”. Toisaalta myös negatiivisen palautteen antaminen on monesti ylivoimaista. Yrittäjä joutuu negatiivisen palautteen antamaan yleensä nopeasti, koska on kyse hänen oman yrityksensä menestyksestä ja maineesta, mutta etenkin julkisella sektorilla on petrattavaa asioihin puuttumisessa. Toivotaan toivotaan –ajattelu ei asioita muuta.
Ehkä työntekijätkin kyllästyisivät nopeasti robotin kannustushuutoihin, koska vuorovaikutuksen tasalaatuisuus ei korvaisi aitoutta. Omaa epätäydellistäkin pomoa alkaisi kaivata, jos hänestä huokuu aito välittäminen, vaikka se ei tarkoitakaan lepsua vaatimustasoa. Hyvä tunnelma ja epäkohtiin puuttuminen voivat ja niiden pitää kulkea käsi kädessä.
Ahlstromia kaksi vuotta johtanut italialainen Marco Levi on nostanut yrityksen uuteen nousuun. Hän on halunnut tuoda tehokkaan työnteon rinnalle italialaista iloa. Hänen mielestään hyvä nauru kesken työpäivää tekee hyvää; se helpottaa keskustelua ja työntekoa.
Ehkä roboteilla voisi sittenkin olla sijansa. Ne voisi ohjelmoida kertomaan vitsejä kahvihuoneissa ja pitämään hyvää tunnelmaa yllä.
Elina Varamäki
Kirjoittaja toimii vararehtorina Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.