1900-luvun alun Vaasassa lapsille ei ollut päiväkoteja, joten pienet viettivät päivänsä kaduilla, kun vanhemmat olivat töissä. Monet lapsista kerjäsivät.
Vaaroille alttiit lapset huolestuttivat vuonna 1898 perustettua Vaasan kansanopistoyhdistystä. Se lähetti Vaasan kaupunginvaltuustolle anomuksen suomenkielisen kansanlastentarhan perustamisesta. Kaupungissa oli jo ruotsinkielinen tarha, joka on nykyään ruotsinkielinen Gustavsborgin päiväkoti.
”Ankara taistelu toimeentuloa varten, tietämättömyys, huolimattomuus ja juoppous, kaikki nuo surkeudet saattavat monet viattomat lapset oloihin, jotka tekevät heidän sekä ruumiillisen että siveellisen kehityksensä suurimmassa määrässä vääränlaiseksi”, anomuksessa luki.
Yhdistys vetosi sääliin ja rauhalliseen yhteiskuntaan. Muualla Suomessa kaduilla kasvaneita työväestön nuoria oli alkanut vaivata ”siveellinen turmelu ja luonteen villiytyminen”.
Tapahtumista kerrotaan Sata vuotta lasten päivähoitoa Vaasassa 1898–1998 -kirjassa, jonka ovat kirjoittaneet Tuula Ahonpää ja Merja Paavola-Kinnunen.
Lapset pääsivät turvaan kaduilta
Kaupunginvaltuusto myönsi rahat, kerrottiin 1.12.1898 Pohjalaisessa. Lehdessä haettiin myös johtajatarta sekä 2–3 huoneen ja keittiön huoneistoa.
Vaasan ensimmäisen suomenkielisen lastentarhan avautuminen oli mullistava päätös, joka pelasti lapsia pois kaduilta.
Tarha avautui maaliskuussa 1899 Koulukadulla. 4–6-vuotiaita lapsia mahtui sinne 60.
Pieni osa kaduilla aikaansa viettävistä lapsista pääsi turvaan. Paavo Salmi kirjoittaa päiväkodin muistelmissa, kuinka vuonna 1912 tarhassa leikittiin ja ruoka oli hyvää. ”Pienelle polvihousupojalle on jäänyt hyvänolon tunne muistoksi tarha-ajoilta.”
Samaa lastentarhaa 1930-luvulla käynyt Salmen poika Reijo Salmi kirjoittaa, kuinka pukeutui tarha-asuun eli polvihousuihin, sukkiin ja ”karmeisiin” sukkanauhoihin. Palvotulla ja kiltillä opettajalla oli pitkä hame ja nuttura. Ulkona peuhattiin ja sisällä askarreltiin huonosti pysyvällä perunaliimalla.
Tuolloin tarhaa käynyt Helena Sainio kertoi, kuinka sinne saattoi saada hyvällä tuurilla kyydin osaksi matkaa. Piti vain osata huutaa hevoskyydillä matkaavalle maalaisisännälle, että ”får jag komma åka”, pääseekö kyytiin.
Moni lapsi kuoli kesken vuoden
Ajat olivat silti kovat. 1900-luvun alussa lapset saivat ruokaa liian vähän, ja he sairastuivat vakaviin tartuntatauteihin. Esimerkiksi ruotsinkielisessä lastentarhassa monen lapsen kohdalle on merkitty tieto lapsen kuolemasta kesken lukuvuoden.
Kun Suomi joutui sotiin, monen lapsen isä oli rintamalla. Vuonna 1942 Suomalaisen kansanlastentarhan lapset saivat esiintyä, laulaa ja soittaa radiossa ohjelmassa, jossa oli radiotervehdyksiä isille rintamalle. Kuvissa näkyy mikin edessä pieni mekkoon pukeutunut tyttö, rusetti päässään ja sukat makkaralla. Jännittynyt poika puhuu juontajalle.
Lastentarhasta lähetettiin paketteja rintamalle, mistä kertoo tammikuussa 1944 korsusta lähetetty kiitoskirje. Porilainen korpraali kiittää joulupaketista, jonka sai suureksi ilokseen aattona. Hän on iloinen, että siviilit olivat ajatelleet heitä.
”Nytkin tuli jouluksi edessäolotuuri. Meni se hyvin täällä etulinjassa.” Hän oli jo tottunut etulinjaan, mutta juhlapäivinä tunsi olonsa haikeaksi.
Inkerinpuistosta tuli iso, monikielinen päiväkoti
Lastentarha toimi eri paikoissa, kunnes muutti vuonna 1960 nykyiselle paikallensa osoitteeseen Lastenkodinkatu 8, jossa toimivat aiemmin lastenkoti ja poikakoti. Nimi muuttui Hietalahden lastentarhaksi ja vuonna 1980 Inkerinpuiston päiväkodiksi.
Yhteiskunta vaurastui. 1980-luvulla päiväkotia käynyt Mikko Haapaoja kertoo päiväkodin muistelmissa, kuinka ruoka oli viisi kertaa parempaa kuin koulussa ja jopa pinaattikeitto syötävää. Hän piti ulkoilusta ja lelupäivästä, muttei hampaiden pesusta.
Maatalousvaltaisesta Suomesta tuli teollistunut hyvinvointivaltio. Yhä useampi muutti kaupunkiin. Digitalisaatio ja globalisaatio muokkasivat myös Inkerinpuiston päiväkotia.
Vuonna 2024 päiväkoti on monikulttuurinen 150 lapsen päiväkoti, joka toimii kolmessa eri rakennuksessa. Inkerinpuistossa on myös peruskoulun valmistavaa esiopetusta eli tehostettua suomen kielen opetusta. Kaksi lapsiryhmää on kielikylpyopetuksessa, jossa suomenkieliset lapset harjoittelevat ruotsia.
Vaasan vanhin suomenkielinen päiväkoti viettää maaliskuussa 125-vuotisjuhliaan.
Pastillin pyytäminen ensimmäisiä lauseita ruotsiksi
Lasten elämässä on vielä jotain samaa kuin ennen. Näin toisen kielikylpyryhmän lapset kuvaavat päiväänsä maaliskuussa 2024.
– Me syödään täällä. Mä tykkään piirtää ja askarrella, sanoo Mimosa Hautala, 5.
– Mä tykkään leikkiä, kertoo Onni Lindell, 6.
Helmiina Nikkinen, 6, rakentaa mielellään rakennuksia isoilla, pehmeillä palikoilla. Lenni Linnola, 5, pitää autoista ja parkkitalosta.
Entä oletteko oppineet ruotsia?
– Tack ja var så god, kiitos ja ole hyvä, sanoo Hautala.
Ensimmäisten opittujen lauseiden joukossa on monella ksylitolipastillin pyytäminen.
– Kan jag få pastill? kysyy Nikkinen.
– Kan jag få popcorn, saanko popcornia? vitsailee Valtti Pernu, 5.
Lasten kiinnostuksia pidetään tärkeinä
Nykyään päiväkodeissa nostetaan esille lasten mielenkiinnon kohteita ja lapsia osallistetaan, kertoo Inkerinpuiston päiväkodinjohtaja Heli Kemppi. Lapset saivat suunnitella myös 125-vuotisjuhlaa.
– Kysyimme, mitä he haluavat. Lapset toivoivat herkkuja, ilmapalloja ja leikkejä, sanoo Kemppi.
Juhlissa leikittiin perinneleikkejä, jotka ovat olleet tämän vuoden teemana.
Viime vuosina päiväkoteihin on tullut vauhdilla digiopetusta. Käytössä on älytelevisioita ja taulutietokoneita. Kaiken myöhemmän digin käyttämisen pohja luodaan varhaiskasvatuksessa.
Opetukseen kuuluvat nykyään myös tunnetaidot. Apulaisjohtaja Lotta Pellas kertoo, että hyvän ystävän teemaa käsitellään paljon. Esimerkiksi leikkilotossa sekoitetaan omat leikit ja kaverit, jotta lapset oppivat leikkimään eri leikkejä eri lasten kanssa. Välillä käydään läpi, mitä ”ei” tarkoittaa. Kaveritaitojen opettelu ennaltaehkäisee myös kiusaamista.
Yhteiskunnan ilmiöt ja ongelmat heijastuvat myös päiväkotiin. Opetuksen ja kasvatuksen lisäksi päiväkodit tukevat vanhemmuutta.
Päiväkodista lähtee koteihin tietoa varsinkin lasten kaverisuhteiden tukemisesta, heidän tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisesta ja digikasvatuksesta.
– Digimaailma näkyy hyvässä ja pahassa. Lasten sallitaan pelata pelejä tai katsoa ohjelmia, jotka eivät sovellu alle kouluikäisille. Ne tulevat leikkeihin mukaan ja voivat aiheuttaa pienille lapsille pelkoja, sanoo Kemppi.
"Pahantekoiässä olevat lapset pois helmoista"
Samaa vanhemmuuden tukemista on Ilkan lehtileikkeessä maaliskuulta 1949, kun päiväkoti täytti 50 vuotta. Näin siinä kirjoitetaan.
”Eikö ole hauskaa, että on olemassa sellainen paikka, johon neljäksi tunniksi päivässä voi lähettää pahimmassa pahantekoiässä olevat lapsensa, sellaiset, jotka eivät vielä käy koulua, vaan pyörivät äidin helmoissa aina toistuvine kysymyksineen ja pyyntöineen: Äiti, sano, mitä minä nyt teen? Äiti, anna minulle piirustuspaperia?, Äiti, Matti löi minua j.n.e. Eikö ole hauskaa, että on olemassa muutama kiltti täti, jotka ottavat hermostuakseen puolestamme. Mutta ne tädit eivät osaakaan hermostua", kirjoitetaan jutussa.