Olivia ja Oliver olivat Suomessa viime vuonna syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet, kertoi Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tiedotteessaan perjantaina.
Olivian sai ensimmäiseksi nimekseen kaikkiaan 249 tyttöä. Oliver taas annettiin ensimmäiseksi nimeksi 337 pojalle.
Tyttöjen nimien kärkiviisikkoon ylsivät lisäksi Aino, Linnea, Sofia ja Isla. Pojilla suosituimpien nimien viisikossa olivat myös Eino, Väinö, Leo ja Elias.
Ruotsinkielisillä tytöillä suosituin ensimmäinen etunimi oli niin ikään Olivia, jonka sai nimekseen 30 lasta. Ruotsinkielisillä pojilla ykköspaikkaa piti hallussaan Edvin, joka annettiin nimeksi 33 lapselle.
Muunkielisten lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet taas olivat Sofia ja Muhammad. Kumpikin nimi annettiin ensimmäiseksi etunimeksi 48 lapselle. Muunkielisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä lasta, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi.
Nimeäminen yhdenmukaistunut Euroopassa
Olivian ja Oliverin suosio kertoo osaltaan lasten nimeämisen yhdenmukaistumisesta Euroopassa. Näin arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala Helsingin yliopistosta STT:lle.
– Nämä suosikkinimet ovat tällä hetkellä suosittuja Euroopassa. Olivia ja Oliver ovat olleet monen eurooppalaisen maan nimien kärkikymmenikössä, Saarelma-Paukkala kertoo.
Myös esimerkiksi Sofia ja Leo ovat olleet hänen mukaansa hyvin suosittuja monessa Euroopan maassa viime vuosina.
Tilanne on muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Saarelma-Paukkala sanoo, että vielä 1960- ja 70-luvuilla pystyi etunimen perusteella päättelemään helpommin, oliko henkilö vaikkapa saksalainen, ruotsalainen tai suomalainen.
Lyhyitä, kaksitavuisia ja pehmeitä
Yleiseurooppalaisten nimien antaminen on yksi vallalla oleva nimeämisen trendi Suomessa. Tämä näkyy siinä, ettei suosituimpien nimien listalla ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia. Esimerkiksi Olivia oli suosituin tyttöjen nimi myös vuosina 2021 ja 2022.
Toinen nimeämisen trendi on perinteisiksi miellettyjen nimien antaminen lapsille. Näin toteaa myös erityisasiantuntija Tommi Heinonen DVV:stä.
– Joukossa on paljon perinteisiä nimiä, joita suurella todennäköisyydellä esiintyy vanhempien suvussa, esimerkiksi isovanhempien nimissä, Heinonen kertoo tiedotteessa.
Hänen mukaansa suosituimmat ensimmäiset etunimet ovat usein lyhyitä ja kaksitavuisia.
– Ääntämykseltään niitä voisi luonnehtia pehmeiksi, Heinonen lisää.
Niin sanottujen uusvanhojen nimien antaminen on jatkunut Suomessa jo pidemmän aikaa. Saarelma-Paukkala sanoo, että nykyiset sukupolvet eivät halua antaa lapsilleen oman ikäpolvensa tai vanhempiensa ikäpolven nimiä.
Kun kuluneilta ja tutuilta tuntuvien nimen tilalle pohditaan tuoreemmalta kalskahtavaa nimeä, vastaus saattaa löytyä sadan vuoden takaa.
– Kun halutaan etsiä sellaista nimistöä, joka tuntuisi vähän uudella tavalla toimivalta ja jotenkin virkistävältä, mennään isovanhempien ja varsinkin isovanhempien vanhempien nimistöön, Saarelma-Paukkala sanoo.
Nimissä tavoitellaan yksilöllisyyttä
Aina lasten nimeäminen ei ole noudatellut tällaista logiikkaa. Saarelma-Paukkala kertoo, että vielä 1800-luvulla lapsille annettiin tyypillisesti samoja nimiä sukupolvelta toiselle. Hän arvelee, että nimeämisen kulttuurissa on tapahtunut muutos muun yhteiskunnan muuttuessa.
– Nimeämiseen on tullut trendikulttuuri. Nimimuoti vaihtelee samalla tavalla kuin muutkin muoti-ilmiöt.
Lapsille halutaan nykyään antaa myös entistä yksilöllisempiä nimiä, joita keksitään paitsi suomalaisesta vanhasta nimistöstä ja eurooppalaisesta nimistöstä myös omasta päästä.
– Lapselle voidaan haluta antaa hyvin erikoinen nimi, joka keksitään itse vaikka suomen kielen pohjalta. Annetaan tytölle vaikkapa nimeksi Rosmariini ja pojalle nimeksi Myrsky, Saarelma-Paukkala kuvailee.
Myös tällaisessa nimeämisen tavassa on kaikuja menneisyydestä. 1800-luvun suomalaisuusaatteen yksi piirre oli ajatus, että jokaisella suomalaisella piti olla suomalainen etu- ja sukunimi. Ideologia johti luoviin ratkaisuihin.
– Silloin keksittiin innokkaasti sadoittain uusia suomalaisia nimiä. Silloin tulivat kaikki nämä Uskot, Toivot ja Rauhat sekä Vienot ja muut tämäntyyppiset nimet käyttöön, Saarelma-Paukkala kertoo.
Tekevätkö Markku ja Ritva paluun?
Vaikka ennenkin on oltu luovia, nimeäminen on Saarelma-Paukkalan mukaan nykyään monipuolistunut Suomessa. Suomessa on tällä haavaa yli 145 000 erilaista etunimeä.
Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet maahanmuuttajat mutta myös se, että suomalaiset korostavat nimenannon yksilöllisyyttä.
Lisäksi lainsäädäntö antaa luovuudelle tilaa kukkia. Suomessa on säilynyt mahdollisuus antaa lapselle hyvinkin erilainen nimi.
– Nimenannossa ollaan edelleen luovia. Se on oikeastaan meillä erona esimerkiksi moniin Keski-Euroopan maihin, joissa on annettu paljon vahvemmin perinteisiä kristillisiä nimiä, Saarelma-Paukkala huomauttaa.
Rajoituksia toki on. Etunimiä voi olla 1–4, ja niiden pitää vastata vakiintunutta nimikäytäntöä. Nimi ei saa aiheuttaa haittaa tai pahennusta tai olla muuten soveltumaton etunimeksi.
Yksilöllisyyden tavoittelu ja aiemman sukupolven nimistön välttely voivat johtaa siihen, että toistaiseksi epämuodikkaat nimet voivat palata valokeilaan.
Esimerkiksi suurten ikäluokkien nimiä ei ole viime vuosina annettu välttämättä yhdellekään lapselle. Niissä piilee siis potentiaalia paluuseen.
– Sellaisia nimiä kuten Ritva, Raija, Kirsi tai Markku, Kari ja Jari ei nyt anneta. Jos vanhat merkit kuitenkin pitävät paikkansa, tämäntyyppiset nimet voivat yhtäkkiä nousta suosituiksi joskus 10–20 vuoden päästä, Saarelma-Paukkala pohtii.