Ensihoitajiin kohdistuva väkivalta tai sen uhka on vakava ongelma, jota havaitaan paitsi valtakunnallisesti, myös pohjalaismaakunnissa.
Etelä-Pohjanmaalla väkivaltaa tai sen uhkaa koetaan henkilöstön ilmoitusten perusteella ensihoitotehtävissä kuukausittain.
– Se ei ole missään nimessä ainakaan vähentynyt. Nousukäyrä on ollut tasaista, ensihoitopäällikkö Risto Vesanto Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta kuvailee tilannetta.
Etelä-Pohjanmaalla tehdään vuosittain noin 20-30 ilmoitusta, jossa ensihoitohenkilöstö on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa.
Vesanto uskoo, etteivät luvut kerro koko totuutta. Kaikista uhkatilanteista ei hänen mukaansa välttämättä raportoida, vaikka ilmoitusten tekemiseen kannustetaan.
– Muun muassa se vaikuttaa, millaisena kukakin mahdollisen uhkan eri tilanteissa kokee, Vesanto epäilee.
Etelä-Pohjanmaalla oli noin 38 500 ensihoitotehtävää viime vuonna. Vuonna 2020 ensihoitotehtäviä oli suunnilleen 35 000.
"Jäävuoren huippu"
Myös Pohjanmaan hyvinvointialueen ensihoitopäällikkö Tom Smedlund uskoo, että ensihoitajien kokemasta väkivallasta tai sen uhkasta kirjatut raportit ovat vain jäävuoren huippu siitä, mikä tilanne ensihoidon työkentällä todellisuudessa on.
– Raportoidut luvut ovat ensihoitotehtävien kokonaismäärään nähden vähäiset, mutta yksikin vakavampi on liikaa, hän painottaa.
Pohjanmaalla ensihoitohenkilöstöön kohdistuvia väkivalta- tai sen uhkaa koskevia tilanteita raportoitiin kaikkiaan kahdeksan viime vuonna.
Vuosina 2021 ja 2020 ensihoitoon kohdistuvia väkivalta- ja uhkatilanteita raportoitiin Pohjanmaalla yhteensä 15.
Pohjanmaalla oli viime vuonna reilut 23 000 ensihoitotehtävää. Vuonna 2020 ensihoitotehtäviä oli noin 20 000.
Jopa tappouhkauksia satelee
Nykyään Etelä-Pohjanmaalla ensihoitopäällikkönä työskentelevällä Vesannolla on työkokemusta ensihoidosta muualtakin Suomesta. Hän itse kertoo saaneensa työtehtäviensä aikana muun muassa tappouhkauksia.
– Myös fyysisesti on käyty käsiksi, hän toteaa.
Vesanto myöntää, että työtehtävissä koetut väkivalta- tai uhkatilanteet voivat jättää jälkensä ja aiheuttaa jopa pelkoa tietynlaisia työtehtäviä kohtaan.
Smedlundin mukaan eniten kentällä kohdataan sanallista uhkailua sekä huutamista.
– Vähän esiintyy myös fyysistä väkivaltaa. Tämä voi johtua osittain joko potilaan sekavasta tilanteesta tai sairaudesta. Mutta sitten on myös tilanteita, jossa suullinen uhka siirtyy seuraavalle asteelle. On puristamista ja lyömistä, Smedlund mainitsee esimerkkeinä.
Smedlund ja Vesanto kertovat molemmat, että ensihoitohenkilöstöä koulutetaan jo ennakkoon kohtaamaan mahdollista väkivaltaa tai sen uhkaa työtehtäviensä aikana.
Lisäksi ensihoitohenkilöstöllä on käytössään henkilökohtaiset suojaimet työvarusteissaan.
Tietynlaisissa riskikohteissa ensihoitohenkilöstö tekee yhteistyötä myös muiden viranomaisten kanssa.
Ensihoitotehtävien aikana koetut mahdolliset uhka- tai väkivaltatilanteet käydään työyhteisöissä läpi aina ammattilaisten kanssa keskustellen.
SPAL: Rangaistusasteikkoa muutettava
Myös Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL arvioi, että uhka- ja väkivaltatilanteita kohdataan ensihoidossa ilmoitettua enemmän.
SPAL:n mukaan pelastuslaitokset ympäri maan kirjasivat pelastuslaitosten kumppanuusverkoston järjestelmään kaikkiaan 165 uhka- ja väkivaltatilanneilmoitusta viime vuonna.
SPAL vaatii, että ensihoitajiin kohdistuva väkivalta rinnastetaan lainsäädännössä virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.
– Väkivaltateosta on rangaistava vähintään samalla rangaistusasteikolla kuin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Yhteiskunnan on osoitettava, että auttajaan kohdistuva väkivalta ei ole sallittua missään tilanteessa, SPAL:n johtaja Kim Nikula painottaa tiedotteessa.
SPAL ja muut alan järjestöt ovat vedonneet ensihoitopalveluissa työskentelevien terveydenhuollon ja pelastusalan ammattilaisten turvallisuuden parantamisen puolesta jo pitkään.