Seinäjoen seurakunnan rippikoulun isot ovat käyneet kahden vuoden koulutuksen ennen ensimmäistä isosenaan toimimista leirillä. Isotyön jälkeen voi jatkaa vielä vanhana, joka tarkoittaa jo kolmen vuoden koulutuksen käymistä. Isot ja vanhat ovat leirin onnistumisen kannalta tärkeä voimavara seurakunnan omien työntekijöiden lisäksi.
Seinäjokelainen nuori Elias Santala oli isona jo viime vuonna ja tänä kesänä hän on mukana vanhana. Hän on havainnut, että leiriläiset tykkäävät isoista ja vanhoista.
‑ Tämä on hauskan näköistä puuhaa, kun me olemme isoina, Santala sanoo.
Kolme vuotta sitten Elias Santala kävi oman rippileirinsä. Silloin hän päätti lähteä isotoimintaan mukaan, koska oman leirin isojen leikit ja jutut olivat niin hauskoja.
‑ Siitä sitten menin isoksi ja se oli kivaa, ja sitten vanhaksi. Vanhakoulutuksessa koulutimme niitä tulevia isosia.
Tämän kesän 2b-leirin vanhana oli myös Noora Ojanen. Hän päätti lähteä isoksi myös omalla rippileirillään.
‑ Isot ja vanhat olivat niin mahtavia tyyppejä, että oli pakko päästä mukaan. Olin itse vähän ujompi, ja ajattelin, että nuo isot ja vanhat osaavat olla ja saavat kaikki kuuntelemaan. He olivat hauskoja ja halusin itse olla semmoinen. Olin ajatellut, että ei minusta voi koskaan tulla sellaista, mutta nyt olen sellainen, Ojanen toteaa tyytyväisenä.
2b-leirin vanhana oleva Arttu Ketola kertoo, että isot ja vanhat näkyvät leiriläisten elämässä muutaman kuukauden ajan leirin jälkeen.
‑ Leiriläisiä tavataan kaupungilla ja vaihdetaan kuulumisia, Ketola sanoo.
Leirillä isot ja vanhat tekevät käytännössä samaa työtä eli he katsovat leiriläisten tekemisen perään.
‑ Pidämme ohjelmaa ja opetamme leikkejä, ja laitamme laulut alulle, Ketola kertoo.
Teksti: Jussi Mustikkamaa
Lue koko juttu tämän viikon Eparista.
