Vaasan seudun edunvalvonta puhuttaa Pohjalaisen mielipidepalstalla. Joakim Strandin (r.) näkyvä työ seudun hyväksi herättää tunteita puolesta ja vastaan. Useimmiten puolesta.
Strandia kuunnellessa kenellekään ei ole jää epäselväksi, missä päin Suomea vientiteollisuus on voimissaan. Suomi elää viennistä, joten sanoma on tärkeä.
Joskus paasaus läikkyy yli. Sosiaali- ja terveysuudistuksen vertaaminen kommunistisen Kuuban suunnitelmatalouteen on räikeää populismia, jolle voi toki naureskella, mutta joka järjettömyydessään vie tehoa myös Strandin sote-kritiikiltä (Pohjalainen 1.9.).
Strandin lisäksi Vaasan seudulta eduskunnassa istuvat Susanna Koski (kok.) ja Maria Tolppanen, joka loikkasi perussuomalaisista SDP:hen.
Tolppasen tilannetta on loikan jälkeen käsitelty Pohjalaisen palstoilla monesta eri näkökulmasta. Loikkaus osui monestakin syystä harvinaisen harmilliseen hetkeen.
Hallituspuolue perussuomalaisissa Tolppanen olisi ollut paljon vaikutusvaltaisempi poliitikko kuin loikkaajana oppositiopuolue SDP:ssä. Pahinta on, jos perussuomalaisille jää Tolppasen loikkauksesta niin paha maku, että koko seutu saa siitä kärsiä.
Toivottavasti oikeusministeri Jari Lindström (ps.) ohittaa Tolppasen hämmentämisen ja keskittyy työhönsä. Lindström päättää, mikä kaupunki mahdollisesti saa tuomioistuinviraston ja 45 uutta työpaikkaa. Vaasassa olisi tähän valmis verkosto olemassa.
Susanna Kosken suurin meriitti on tähän asti ollut Seinäjoella sijaitsevan Maaseutuviraston toiminnan kritisointi. Tämä on taannut hänelle sympatiaa maanviljelijöiden suunnasta.
Vaasan seudun kansallisen merkityksen avaaminen ei ole Kosken vahvuuksia. Kaupunkipolitiikasta hänellä ei näytä olevan juuri mielipidettä.
Yllättävää on, että hallituspuolue kokoomuksen edustajana Koski on suosiolla jäänyt kakkoseksi, kun ykköslobbarin viitta on Strandin harteilla. Pienen RKP:n oppositioasema tosin jarruttaa pahasti Strandin vaikuttamista.
Kulmakunnan edun ajaminen on tasapainoilua piinkovan lobbauksen ja hienovaraisemman vaikuttamisen välillä. Molempia keinoja kannattaa käyttää, ja toinen ilman toista jää auttamatta torsoksi. Toistava tuuttaus ärsyttää kuulijoita muualta Suomesta. Ihmiselämästä tiedämme, että mölyävää egoistia ei kuuntele pirukaan. Toisaalta hienovaraisemmasta vihjailusta puuttuu herkästi terä.
Vaasan korkeudelta on huudettava lujempaa, jotta ääni kuuluu Helsingissä. Taistelu Vaasan sairaalan päivystyksestä vaatii paitsi volyymiä myös todellisia perusteluita. Ääntä on pidettävä, mutta perusteluiden pitää painaa.
Vaasan itsetunto on noussut toinen toistaan imartelevampien alueselvitysten jälkeen. Liki eteläpohjalainen "trossaus" on hieno asia, sillä Vaasassa on paljon asioita, joista voi olla aidosti ylpeä. Ylpeys pitää kääntää toiminnaksi.
Myös nöyryyttä kaivataan. Isot tulevaisuuden visiot antavat puhtia arkeen, mutta kannattaa pitää vara, ettei menestystanssi jää vain keskinäiseksi piirileikiksi ja rinnanrummutusriitiksi. Ahtaassa paikassa liittolaisista tulee kullanarvoisia. Siksi suostuttelu toimii usein paremmin kuin inttäminen.
TONI VILJANMAA