Huhupuheita liikkuu paljon, mutta susihavainnoista tulisi aina ilmoittaa alueen petoyhdyshenkilölle, painottaa Juha Heikkilä. Hän on Suomen Riistakeskuksen Pohjanmaan alueen riistasuunnittelija.
Petoyhdyshenkilö käy ilmoituksen saatuaan tarkistamassa havainnot. Jos kyse todella on sudesta, kirjataan tieto Riistakeskuksen tietokantaan. Havaintojen perusteella tehdään virallinen arvio susien määrästä alueella.
Kaikki susihavainnot eivät pidä paikkaansa. Heikkilän mukaan esimerkiksi metsäkauris, ketun jäljet tai supikoira on monesti sekoitettu suteen.
– Hämärässä metsäkauris on melko samankokoinen kuin susi, Heikkilä sanoo.
Heikkilä on nähnyt toimituksen verkkosivuilla olleen riistakamerakuvan mahdollisesta sudesta Kurikan Tuiskulan kylältä valtatien 3 läheisyydestä. Eläimen takapää tallentui riistakameraan marraskuun lopulla.
Heikkilän mukaan kuvasta on hyvin vaikea arvioida, onko kyseessä susi.
– Voi sanoa ainoastaan, että kyseessä on koiraeläin, Heikkilä arvioi.
Kurikan petoyhdyshenkilö Asko Kahilan mukaan sudella on useammin häntä alaspäin. Riistakameran kuvassa olevalla eläimellä on häntä pystyssä. Kahilan mukaan tämä asia viittaa enemmän koiraan.
– Varmuutta ei yhdestä kuvasta voi saada, Kahila jatkaa.
Heikkilä on samaa mieltä. Hännän liike saattaa esimerkiksi vaikuttaa siihen, että häntä on kuvanottohetkellä pystyssä.
– Ja esimerkiksi saksanpaimenkoiralla on harvoin häntä ylhäällä.
Heikkilän mukaan susilaumojen määrä on Pohjanmaalla pysynyt melko tasaisena. Sen sijaan pareja ja yksittäisiä susia näyttäisi viimeisimpien arvioiden mukaan olevan enemmän ja laajemmalla alueella.
Jurva-Laihia-rajalla , Isonkyrön puolella sekä Kurikassa näyttäisi Heikkilän mukaan olevan useampi pari. Varmuutta ei kuitenkaan vielä ole.
– Susi liikkuu paljon ja reviiri on laaja.
Lisäksi alkutalven tilastointi on hankalaa, koska jälkien havainnointi on paras tapa arvioida määrät. Jälkiä pystytään arvioimaan parhaiten silloin kun on lunta.
Suunnattomaan susipelkoon ei Heikkilän mukaan ole kuitenkaan tarvetta. Kuten muitakin luonnoneläimiä, myös sutta pitää kunnioittaa. Jos eläin joutuu ahdistettuun tilanteeseen, se puolustautuu.
– Olen saanut piisamin, metsähiiren, rotan ja hirven kimppuuni, kun eivät ole päässee karkuun, Heikkilä kertoo omista kokemuksistaan.
Hirvi tuli Heikkilää kohti, kun hän oli hirvenmetsästystilanteessa ajanut naaraan ja tämän vasat merenrantaa vasten. Naaras näki ainoana vaihtoehtona tulla kohti.
– Se meni parin metrin päästä ohi, kun hyppäsin sivuun.
JATTA LAPINKANGAS