EU-maat ovat yhä etäällä jäsenmaiden talouspolitiikan rajoja sääntelevästä sovusta, kertoi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) tiistaina. Purra edusti Suomea Luxemburgissa unionin maiden valtiovarainministerien kokouksessa ja kommentoi asiaa sen jälkeen etäyhteyksin.
Talouspolitiikan sääntöjä yritetään sorvata uusiksi tilanteessa, jossa noin puolella unionin maista velka ylittää sallitun rajan. Purra uskoo, että valmista tuskin tulee tämän vuoden puolella.
– Joka tapauksessa teemme parhaamme, että saavutamme sellaiset finanssipoliittiset säännöt, että ne ovat riittävän uskottavat. Että niistä kyetään pitämään kiinni tai jos ei kyetä, niin siitä seuraa myös jotakin, hän sanoi.
Jäsenmaiden julkisyhteisöillä saa olla velkaa enintään 60 prosenttia ja alijäämää kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Unionin mailla on kuitenkin nyt velkaa keskimäärin yli 83 prosenttia ja euromailla keskimäärin yli 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Perälautana sakot
Jos unionin maat eivät noudata sovittuja rajoja, ne voivat joutua liiallisen alijäämään menettelyyn. Siitä voi seurata kovimmillaan sakko, jollaista yhdellekään maalle ei tosin ole langetettu.
Neuvotteluissa on yhä auki, kuinka helposti maat voivat jatkossa joutua menettelyyn. Purran mukaan Suomi ajaa ennustettavuutta.
– Toivoisimme tähän tietynlaista automatisaatiota juuri siihen suuntaan, että näihin menettelyihin olisi yksinkertaisempaa joutua. Ja ne olisivat silloin tasapuolisempia ja selkeämmin hahmotettavissa, hän sanoi.
Suomen tilannetta Purra kuvailee kiinnostavaksi, koska Suomella itsellään on alijäämään ja velkatasoihin liittyviä haasteita.
– Siitä huolimatta – ehkä myös juuri siksikin – haluamme olla näissä tiukkoja ja saada aikaiseksi sellaiset säännöt, jotka vievät oikeaan suuntaan, hän sanoi.
Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen hätyyttelee jo 74:ää prosenttia. Jos Suomen ajamat tiukat kannat menisivät läpi, olisi myös Suomi itse aidosti riskiryhmässä joutua liiallisen alijäämän menettelyyn.
Automaattisesti tämä ei velkasuhteen seurauksena tapahtuisi, koska komissio antaisi maille ensin niin sanotun "laskennallisen uran" seurattavaksi. Maat itse puolestaan laatisivat 4–7 vuoden suunnitelman, jona aikana rakenteellisilla toimilla ja investoinneilla voi yhä pyrkiä kunnostamaan tilannetta.
Vääntöä sääntöjen tiukkuudesta
Vanhan talousviisauden mukaan markkinatalous ilman konkurssiriskiä on kuin kristinusko ilman helvettiä. EU-maiden taloussäännöissä helvetistä puhuminen voi olla liioittelua, mutta kynnys kovien toimien käyttöön puhuttaa.
Saksa ja muut tiukan taloudenpidon ystävät ovat huolissaan siitä, että jäsenmaiden oman 4–7 vuoden suunnitelman lisäksi täytyy olla takeita sille, että toimet vievät riittävän nopeasti haluttuihin tuloksiin. Vasta-argumentti liian koville toimille on esimerkiksi se, että jäsenmaat eivät saisi taantuman iskiessä joutua tekemään tainnuttavaa talouspolitiikkaa.
Suomi on näkemyksissään tiukassa päässä.
– Me emme halua myöskään mitään avointa shekkiä, jossa jäsenmailla olisi mahdollisuus itse ikään kuin päättää, että nämä tulevaisuusinvestoinnit nyt ovat hyödyllisiä, Purra sanoi.
Jäsenmaiden kannan löytymisen jälkeen niiden on sovittava lopullisista muotoiluista yhteisneuvotteluissa Euroopan parlamentin ja komission kanssa