Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Riemun raik­ka­hin aika

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika! Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä. Hei tonttu-ukot hyppikää nyt, on riemun raikkahin aika!"

Näin lauletaan perinteisessä joululaulussa, joka kehottaa meitä riemuitsemaan ja iloitsemaan jouluna, koska muutoin elo on niin synkkää ja ikävää. Perin suomalaista. Ilakointia ei saisi liiaksi harjoittaa. Itku pitkästä ilosta ja kel onni on, se onnen kätkeköön. Ollaan kurjina vaan ja toivotaan, että se päivä paistaa edes jouluna risukasaankin.

Olin taannoin ystäväni pienissä juhlissa, joissa oli paljon ruokarajoitteisia vieraita. Oli laktoositonta, gluteenitonta kasvista ja raskauden tuomia rajoitteita. Lopuksi ystäväni totesi, ”saatiin vatsat täyteen, vaikka ei mitään saanut olla tarjolla!” Pöytä notkui herkkuja. Tämäkin on jotenkin tyypillistä suomalaisille. Keskitytään siihen, mitä ei saa tai ei ole sen sijaan, että muistettaisiin, mitä meillä on.

Jouluna on hyvä aika tälle pysähdykselle. Aikaa miettiä oikeasti mitä minulla jo on, mitä oikeasti tarvitsen ja mikä on turhaa. Arkihuolesi kaikki heitä ja anna ajatuksen valua itseesi ja lähimmäisiin. Joulu tulee, vaikka et olisi siivonnut, leiponut ja laittanut sataa itse askarreltua joulukorttia postiin.

Mitä joulun tunnelmaan oikeastaan tarvitaan? Siisti koti ja hyvä ruoka varmasti helpottavat, mutta oikean tunnelman luovat ihmiset ympärillä. Lasten tuikkivat silmät, joulusaunasta raukeat aikuiset ja rauhallinen yhdessä oleminen.

Pari oman kokemuksen mukaista vinkkiä lapsiperheille joulurauhan säilymiseen: joulupukki kannattaa kutsua mahdollisimman varhain, eikä jouluruokia ole pakko syödä. Pöytään voi valita myös lasten lempiherkkuja. Kun pukki käy varhain kuluu lasten aatto uusien lelujen ja puuhien parissa ja aikuiset saavat keskittyä olennaiseen nautiskeluun.

Kaikille joulu ei kuitenkaan ole antamista ja saamista tai edes rauhoittumista. Monet ovat töissä jouluna ja toiset viettävät joulua yksin, halusivat tai eivät. Riemun raikkahin aika joulu ei varmasti ole myöskään niissä perheissä, joissa juhlaa hallitsee kuningas alkoholi. Yhden laista tonttuilua sekin.

Ennen kaikkea joulu on lasten juhla. Jos sattuukin olemaan sellainen tilanne, ettei lapsia ympärillä ole, niin vanhakin siinä voi nuortua, kuin lapsi leikkimään. Hyvä joululeikki on vaikka porsaita äidin oomme kaikki – piirissä mennään kunnes soihdut sammuu.

Minun jouluni on rakkaita ihmisiä, lunta ja lämpöä, hyviä makuja ja tuoksua. Ja ne lapset, jotka aamulla syövät riisipuuron odottaen mantelia, kurkkivat pitkin päivää ikkunasta joulupukkia ja jännittävät ovatko olleet kiltisti, kun pukki kysyy maagisen kysymyksen.

Omia lahjoja en enää kaipaa niinkään, antaminen on paljon mukavampaa. Siksi muistan joka joulu myös muita kuin omia lapsiani, kummilapsia tai muita sukulaisia. Niitä lapsia joiden silmät eivät tuiki kuten omieni. Niitä jotka tasan varmasti tietävät mitä heillä on eivätkä välttämättä edes osaa ajatella kaikkea mistä jäävät paitsi.

Siis hei tonttu-ukot hyppikää, riemuitkaa ja tehkää sydämiimme joulu.

Anna Granlund

Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.