Kyllä mä niin mieleni ilahrutin, ku luin kuinka Luovan Ns:lla jyllätähän lujaa.
Son kuulkaa mulle niinku toinen koto, ku nuoruures (ja siiton pitkä aika) melekeen asuttihin sielä. Silloon oli näyttämölläki niin kylymä, jotta henkensä näki ja ittensä piti körtätä aina harijootuksihin niinku naparetkelle. Klasiistaki veti, notta sukat pyörii jaloos, ja ny non saanu sinne uuret klasikki.
Se urakka vaatii maharotoonta tarmua kylääsiltä, pitää olla erestä kengäs ja takaa rauras ja rahaaki pitää olla syrpyskopallinen, enneku mitää tapahtuu.
Mutta kylästä on onneksi löytyny aina näitä tarmonpesiä, jokka viittii ja jaksaa ja ne teköö niinku omaa työtänsä. Se velevollisuurentunto on vissihin naparootu sisuskaluuhin jo äireenmairos ja se meinaa sitä, jottei anneta taloon luhistua käsihin.
Oli mukavaa lukia muistaki Ns:n taloosta, jotta maakuntahan kuuluu hyvää sille rintamalle.
Muistelen aina nuoruuttani, ku ajan näiren talojen sivuutte. Soli ankaraa aikaaku kierrin yli kolome vuotta seuroja viikko ja paikka, oli se kumma, jottei krometiisi iskeny siinä kylymyyres.
Mutta ku tiimatolokulla opeteltihin tanhuja tarkeni.
Mutta joskus pantihin maata sellaasehen kamarihin, jokoli lämmitetty sinä päivänä ja lakanakki oli aiva niinku märkiä. Syysneuvontakierroolla soli sitte paikka ja ehtoo. Mentihin toimitusjohtajan autolla ja rengas puhkes kakski kertaa samana ehtoona. Auto oli vähä kipiä. mutta ihania tuttavia tuli pitkin maakuntaa ja ne tuntoo vieläki.
Seinäjoes on ny vähä spelattu, ku on Prrovinssi. Voi armias, jotta niillon hyvät ämyrit, ei trenkää eres pilijettiäkää ostaa, ku kuuluu niinku tyhyjää vaan neljän kilometrin päästä - kuulutesta myöre - aamuyöhön asti.
Kattoon kauppareissulla, ku pienet klapuhännät kantoo mäyräkoiria ja yhyreltä purota klenahti koko lasti katuhun. Pyöräälijät sitte väisteli tätä kruusilastia ja flikat lähti vain kylymästi kävelöhön.
Sarattamisestei meinannu tulla loppuakaa. Noli varmahan eri kinkeripiiristä, eikä tienny jotta Törnävälläki myirähän kalijaa, ei olsi trenkänny kantaa keskustasta asti. On se kauhiaa, ku moon niin epämusikaallinen, jotten ymmärrä tällääsestä musiikista mitää.
Kaupungille on tehty erilaasia karsinoota ja katuja sulijettu, ku tango painaa päälle. Mä pruukaan vaharata karteekin raosta, jos vaikka kuninkahallisia kulukis klasin alaatte, ku asun täs saran metrin pääs tangokarusta. Tangoa ei pahemmin kuule, mutta muuta räppiä kyllä, joskus viirestä ämyristä yhtaikaa ja kaikillon eri kappalehet.
Luulis aiva, jotta siinä musiikkimaku kehittyy, ku on niin maharottoman monipuolista, muttei mun kohorallani oo toivuakaa.
Mutta uusintoja on kyllä tieros, ku tuloo vielä vauhtiajot ja soland soulit, notta eletähän toivos.
Aino Mäki-Kaukola
Kirjoittaja on eteläpohjalaisen murreseura Krannien hallituksen jäsen.