Suurin osa Reko-lähiruokarenkaista toimii sovussa ja ainoa raha, jota liikkeessä on tähän mennessä liikkunut, on mennyt asiakkaalta tuottajalle.
Vapaus on saatu tulkitsemalla lainsäädäntöä itsenäisesti. Koska tuottaja toimittaa etukäteistilauksia, kyse ei ole torimyyntitapahtumasta. Koska kyse ei ole tapahtumasta, ei tarvita lupia ja pumaskoja. Kukaan ei järjestä mitään, onpahan jengiä vähän niinkuin sattumalta vastaanottamassa tilattuja kananmunia.
Jaossa olivat jo ensimmäiset kotimaiset mansikat. Maksoin niistä seitsemän euroa – herranjestas – neljätoista euroa litra. Ei tunnu pahalta. Annoin rahat mansikkamaan omistajalle eikä euron jeniäkään mennyt välikäsille.
Ei tarvita järjestysmiehiä eikä ensiaputelttaa eikä allekirjoituksia. Systeemi aiheuttaa ihmetystä Eurooppaa myöten. Ei Suomi ole ainoa traktorimarssien maa.
Muuallakin maan antimia kierrätetään pitkin ja poikin ennen kauppaan päätymistä ja tuottajahintojen alentamista perustellaan pakolla, kun yhdestä jyvästä pitää riittää voittoa kahdelletoista esikäsittelijälle.
Anarkia, sääntöjen puute ja itsellisten ihmisten omaehtoinen puuhastelu on saanut yllättävän haastajan. Ongelmia ei ole verottajan tai viranomaisten kanssa vaan ihan itsen kanssa.
Porissa oli ensin reko, ja vähän ajan kuluttua Poriin perustettiin Rehdin kaupan reko, jako samaan aikaan ja samassa paikassa kuin alkuperäinen tavallinen reko. Riitely tuntuu siksikin oudolta, että rinkien yhteen laskettu jäsenmäärä on yli 12 000, pelkkiä porilaisia. Itse varmaan siirtyisin takaisin kaupan asiakkaaksi, jos pitäisi kahta riitelevää listaa seurata.
Porvoossa Reko ehti olla kaksi kuukautta, kunnes sivuston ylläpitäjät vaihtoivatkin sääntöjä ja muuttivat ryhmän nimen. Nyt Porvoossa on kaksi tilaussivustoa, joilla on samat ohjeet ja sama jakoaika, toisen nimi on pelkkä Reko ja toisen nimi Farmarin markkinat ja sitten sana reko.
Viikonpäiviä on muitakin ja paikkojakin Porvoossa lienee, ja nämä pakottavat asiakkaat etsimään ostoksiaan kahden eri listan mukaan. Päällisin puolin mikään ei edes muuttunut nimenvaihdoksen myötä.
Säännöissä on eroa. Farmarin markkinat on järjestäytyneempi, sen taustayhdistys vaatii jäsenmaksun ja sen säännöt tukevat suurempia tuottajia. Reko on hippien ihanaa piipertämistä tähän verrattuna.
Riidat mahdollistaa Reko-liikkeen vapaa luonne. Liikkeessä on keskusteltu vähän yhdistyksen perustamisesta ja vähän sääntöjen yhtenäistämisestä ja siitä saako kotikosmetiikkaa myydä.
Perustuotteista ollaan samaa mieltä. Maatilayrittäjät saavat myydä, paitsi eivät häkkikanojen munia joka paikassa. Joissain paikoissa pitää olla edes toiminimi, ja joissain Rekoissa saa myydä vain ihmisille tarkoitettuja elintarvikkeita. Totta, onhan tuo vähän suurpiirteisen tuntuista.
Minä olen tykännyt Rekosta tälläisenään. Vapaus on tarkoittanut helppoutta.
Sadat vapaaehtoiset ovat tehneet hienoa työtä kotimaisen ruuan puolesta perustaessaan paikkakunnilleen Rekoja. Ei sääntöjä, ei välikäsiä, ei prosenttiosuuksia eikä korvauksia. Hyvää ollakseen totta.
HANNA PALOVUORI