Reijo eli tavallisen suomalaisen miehen elämää, kunnes kävi ilmi, että hänen vaimollaan oli salasuhde.
– Vaimo kävi epäilyttävän pitkillä lenkeillä koiran kanssa, Reijo muistelee.
Kerran hän päätti selvittää asian ja pyysi vanhinta lastaan vahtimaan nuorempiaan hetken. Reijo näki vaimon nousevan oman kaverinsa auton kyytiin.
– Seurasin heitä. Hetken päästä he tulivat minua vastaan.
Kun hän oli varmistunut asiasta, hän pani avioeron vireille heti seuraavana arkipäivänä.
– Et sinä ole meille tuota kertonut, Reijon vieressä istuva Kari sanoo vakavana.
Seura vaihtuu tiuhaan. Aluksi Reijo ja Kari ovat kahdestaan. Vähän kuluttua pari nuorempaa miestä liittyy seuraan, joskin hieman sivummalle. Kaikki pyrkivät varjoon; pakoon polttavaa aurinkoa.
Karin viereen istuu mies, joka ei halua kertoa nimeään. Käytämme Reijosta ja Karistakin vain etunimiä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Reijon ja Karin henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa.
Sekalaista porukkaa yhdistää yksi asia: alkoholi.
"Meidät halutaan pois täältä"
– Alkoholisti vainuaa toisen alkoholistin, toteaa eräs nuorempi mies, Sakari.
Sakari kertoo juovansa kesäisin, kun ei voi metsästää.
– Kun länsituuli alkaa puhaltaa, alkaa janottaa. En tiedä miksi.
Ohi kulkee myös tuttu nainen, joka ei ehdi nyt jutella. Naisen jälkeen pian seurueessa piipahtava mies tervehtii tuttavallisesti Reijoa ja Karia ja poistuu sitten pyörällä johonkin.
Vaikka sosiaalisessa mediassa ja puskaradioissa valitellaan silloin tällöin joukkion mekastuksesta, he eivät nyt metelöi tai häiritse muita torilla.
– Olen kuullut, että meitä pelätään ja meidät haluttaisiin pois tästä, Reijo myöntää.
Haaveena on päästä eroon alkoholista
Reijo kertoo, ettei ollut ennen avioeroa viinaanmenevä, mutta nykyään tulee juotua liikaa. Syytä hän ei osaa sanoa.
– Mutta en ole koskaan räkäkännissä.
Hänen päiväohjelmansa on kutakuinkin samankaltainen joka päivä. Hän kertoo saavansa energiapuuskan, kun juo muutaman oluen: Silloin hän hoitaa ruokaostokset ja Alko-ostokset, tekee ruokaa ja kotitöitä, kuten siivoaa tai leikkaa nurmikon.
– Asunnotonkaan en ole ollut.
Reijo pohtii mietteliäänä alkoholin vaikutusta parisuhteeseen:
– Alkoholi ei sovi seurusteluun. On minullakin ollut naisystäviä, mutta alkoholin takia suhteet ovat loppuneet.
Hän pitää suhteiden päättymistä omana syynään.
Töitä Reijo on tehnyt paljon elämänsä aikana, mutta hän eläköityi muutama vuosi sitten.
– Olen ollut Epsissä, Anttilassa ja Itikalla eli Atrialla. Ajoin linja-autoa, ja pidin kirpputoria. Kotisaari Ingmanin myyntiedustajana kiersin eri paikkakunnilla ja myin tuotteita.
Kun Reijolta kysyy, mitä pitäisi tapahtua, että hän jättäisi juomisen, hän naurahtaa.
– Se onkin mahtava kysymys. Olen yrittänyt päästä eroon alkoholista, mutta se on vaikeaa ja palaan aina vanhaan.
Syytä juomiselle hänkään ei osaa kertoa.
On varsin selvää, ettei hän ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä.
– Ei tämä ole elämää.
Rohkaisuryyppyjä ja amerikanhaaveita
Reijo pyytää meitä vahtimaan pyöräänsä, kun hän käy pankkiautomaatilla hakemassa ruokarahaa. Sillä aikaa Kari puhuu:
Karilla on paljon mielipiteitä nyky-yhteiskunnasta. Montaa asiaa pitäisi parantaa. Hänen mukaansa ujous ajaa suomalaiset nuoret miehet tuhoon.
– Ne on herkkiä, mutta tarvittaessa kovia.
Kari sanoo itsekin olevansa ujo ja ottavansa siihen lääkkeeksi alkoholia.
– Eikö me kaikki olla ikuisia pikkupoikia, Sakari heittää väliin ja Kari kehuu Sakarin olevan täysin oikeassa.
Kilttikin Kari sanoo olevansa. Hän kertoo muuttaneensa äitinsä luokse auttamaan tätä, kun isä kuoli tapaturmaisesti 80-luvulla. Äiti oli kaksinkertainen sotaevakko.
– Kunnioitan muita enemmän kuin itseäni. Ei se tarkoita, että en kunnioittaisi itseäni, mutta kunnioita vain muita enemmän.
Alkoholisti Kari ei myönnä olevansa. Hän sanoo tuntevansa rajansa ja haluavansa vain rentoutua. Kun sitä, miten usein hän rentoutuu tällä tavoin, kysyy, hän naurahtaa, katsoo muualle ja kaivaa muovipussista viinapullon ja juo.
Kari veisti nuorempana hirsiä ja viljeli hieman maata omaan käyttöön. Nyt hän haaveilee Amerikkaan lähdöstä, sillä hän rakastaa vanhoja amerikkalaisia autoja kulttuuria. Myös ihmiset ovat siellä kuulemma mukavampia.
Ihmisiä, joilla on tarina
Kun seurueelta tiedustelee, miksi he kokoontuvat niin keskeiselle paikalle juomaan, eivät he osaa siihenkään sanoa mitään. Seuraa arviointia Alkon ja kaupan läheisyyden vaikuttavan asiaan. Jokin pullossa vain vetää puoleensa.
Hän tietää, että ihmiset katsovat heitä.
– Ajattelen usein itseni sen ohimenevän ihmisen tilalle. Mietin, että he varmaan ajattelevat, että "mikähän tuokin porukka on". Siitä tulee sellainen olo, että pitää lähteä pois. Että en saisi olla tässä.
Reijo ja Sakari pohtivat ääneen, että heilläkin on oikeus olla torilla kuin muillakin.
– Mutta on se kyllä niinkin, että ei pitäisi metelöidä niin paljoa, Sakari myöntää. Olisipa sellaista alkoholia, joka ei aiheuta äänenvoimakkuuden nousua, hän jatkaa naurahtaen.
– Ja poliisi vie yleensä metelöitsijät pois, Reijo kertoo.
Miehet toivovat, että heidät kohdattaisiin ihmisinä.
– Jokaisella on oma tarinansa, sanoo Reijo.
– Meille voi tulla vaikka juttelemaan, rohkaisee Sakari.