Riitta Kemppainen luotsaa Tallinnan Suomalaista koulua. Perhe muutti Seinäjoelta Viroon ainakin vuodeksi.
Riitta Kemppaisen työt alkoivat kesäloman jälkeen tänä vuonna tavallista juhlavammin. 17 vuotta luokanopettajana työskennellyt nainen ei avannutkaan tutuksi tulleen Kivistön koulun ovea, vaan kätteli ensimmäisen luokan oppilaat rehtorin ominaisuudessa Tallinnan Suomalaisen koulun pihamaalla.
Kemppaista jännitti yhtä paljon kuin koulutulokkaitakin, sillä hän oli saapunut uuteen maahan ja uuteen työpaikkaansa vasta muutamaa päivää aikaisemmin. Aivotkaan eivät olleet vielä ihan sopeutuneet ajatukseen, koska työpaikan haku- ja valintaprosessi etenivät kesän aikana nopeasti.
– Olin Peräseinäjoella Kihniän koulunjohtajana, mutta koulu lopetettiin. Kiinnostus esimiesasemaan ja koulun kehittämiseen kuitenkin jäi. Kun tilaisuus tuli, en epäillyt ottaa paikkaa vastaan.
Päätöstä helpotti se, että Kemppainen sai virkavapaata. Puoliso Pekko Hokkanen ja lapset, kymmenvuotias Saimi ja 13-vuoden ikäinen Helka, olivat heti valmiita muuttamaan Viroon.
– Tytöt ikävöivät kovasti ystäviään, mutta muuten olemme sopeutuneet hienosti. Löysimme idyllisen asunnon puutalosta. Tallinna vaikuttaa turvalliselta paikalta ja lapset kulkevat kouluun itsenäisesti bussilla ja raitiovaunulla.
Saimi ja Helka opiskelevat äitinsä luotsaamassa koulussa. Tallinnan Suomalaisessa koulussa on 68 oppilasta ja 11 opettajaa. Koulussa puhutaan suomea ja noudatetaan Suomen opetussuunnitelmaa.
– Eron suomalaiseen kouluun huomaa oikeastaan vain siinä, että oppilaat puhuvat eri kieliä. Suurin osa oppilaista on Viroon töihin tulleiden suomalaisten lapsia. Joillakin lapsilla toinen vanhemmista on suomalainen. Osa oppilaista on asunut joskus Suomessa tai käynyt aiemmin suomenkielistä koulua, Kemppainen listaa.
Työnsä suurimpana haasteena tuore rehtori pitää uutta opetussuunnitelmaa, joka otettiin nyt käyttöön myös seitsemännellä luokalla.
– Oppilaiden valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Valinnaisia aineita ei valitettavasti kuitenkaan voida tarjota niin paljon kuin suuremmissa kouluissa. Ongelmia tuovat rahan, tuntiresurssien ja opettajien puute.
Asioita on hoidettava myös oppilaitoksen ulkopuolella, joten Kemppainen on aloittanut viron kielen opiskelun.
– Ihmiset ovat ystävällisiä. Aina on löytynyt kysymykseen vastaus, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan.
Ahkerasti polkupyöräilevä perhe on huomannut, että ystävällisyys näkyy myös liikenteessä.
– Liikkujat kunnioittavat toisiaan ja huomioivat muut. Vaikka liikennettä on paljon ja nopeudet ovat joskus hurjia, liikkuminen tuntuu kuitenkin turvalliselta.
Vaikka perhe viihtyy Virossa, pitkän linjan suunnitelmia ei ole vielä tehty. Koti Seinäjoella on vuokrattu ja paluu Suomeen on edessä aikaisintaan vuoden kuluttua.
– Lasten toiveet vaikuttavat paljon. Esikoinen aloitti nyt yläasteella ja joutuu kolmen vuoden kuluttua pohtimaan, missä haluaa opintojaan jatkaa. Viimeistään silloin meidän on pohdittava seuraavaa siirtoa. Juuri nyt kaikki tuntuu menevän hyvin, mutta en epäile ollenkaan, etteikö kuherruskuukauden jälkeen edessä ole kunnon kulttuurishokki.
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue artikkeli 30.8.2017 Eparista tai näköislehdestä.
Lue koko artikkeli 30.8.2017 Eparista tai näköislehdestä.