Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on tilanteessa, jossa poliittinen puhe ja reaalimaailman todellisuus eivät enää kohtaa. Keskusteluissa vedotaan nykyisen rakenteen säilyttämiseen, vaikka käytössä oleva tieto osoittaa, että tämä tie on kuljettu loppuun. Meillä on rajalliset kädet, rajalliset eurot ja rajallinen väestöpohja – eikä yksikään näistä muutu julistuksilla.
Palveluihin liittyy ymmärrettävästi identiteettiä ja historiaa. Mutta todellisuus on se, että palveluja ei kannatella seinillä, vaan sillä, miten hyvin ne voidaan järjestää. Juuri tästä syystä on merkittävää, että alueen suunnitelmissa palvelut sidotaan ensimmäistä kertaa kiinteistöjen sijaan väestön tarpeenmukaisuuteen. Palveluverkkoa ei enää rakenneta sen mukaan, mitä rakennuksia sattuu olemaan, vaan sen mukaan, missä ihmiset asuvat ja miten he voivat palvelut saavuttaa.
Palveluverkkosuunnitelma siirtää niiden painopisteen pois pysyvistä seinistä kohti joustavaa ja tehokasta palveluntuotantoa. Sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään jatkossa laajana kokonaisuutena: sosiaali- ja terveyskeskuksissa, terveysasemilla, pienemmissä palvelupisteissä, liikkuvina palveluina ja digitaalisesti. Tämä tarkoittaa, että palvelut tulevat käytännössä lähemmäksi arkea – kouluilla, kodeissa, varatuissa tiloissa ja etäpalveluina – eikä enää ole olennaista, missä kiinteistössä virallinen kyltti on kiinnitettynä.
Tämä muutos näkyy myös siinä, että palvelujen haavoittuvuus vähenee ja laatu paranee. Henkilöstön konsultaatiomahdollisuudet paranevat, yksintyöskentely vähenee ja resurssit – tilat, laitteet ja henkilöstö – saadaan tehokkaampaan käyttöön. Samalla vähenevät turhat matkat, päällekkäiset kulut ja ennen kaikkea riippuvuus vuokralääkärien ostopalveluista, jotka ovat vuosia vieneet rahaa pois omasta järjestelmästä
Kun taloudellinen todellisuus kiristyy ja henkilöstö hupenee, vaihtoehtoja ei ole loputtomasti. Status quo ei ole neutraali valinta, vaan päätös, jonka hinta kasvaa päivä päivältä.
On parempi tehdä vaikeat ratkaisut itse kuin joutua arviointimenettelyyn, jossa ratkaisut tehdään puolestamme. Muutos ei ole epäonnistumista, vaan vastuunkantoa. Etelä-Pohjanmaan alueella ei ole väestöä, henkilöstöä eikä rahoitusta ylläpitää palveluverkkoa, joka on suunniteltu aivan toisen ajan Suomeen.
Siksi tärkein viesti on lopulta yksinkertainen: muutos ei tarkoita palveluiden katoamista, vaan niiden varmistamista tulevaisuuteen tehokkaalla tavalla. Kun palvelut sidotaan seinien sijaan ihmisiin, järjestelmästä tulee vakaampi, saavutettavampi ja vähemmän haavoittuva. Se on askel pois menneisyyden rakenteista – ja askel kohti palveluja, jotka oikeasti toimivat vierelläsi, kun niitä tarvitaan.