Mikä pitää pään kasassa, kun eletään kaaoksen aikaa? Klikkiuutisten ympärivuorokautisen seuraamisen sijaan voi mennä teatteriin.
Vaasan kaupunginteatterin Cabaret-musikaali pyörii viimeisiä viikkoja. Esitys on niin pahaenteisellä tavalla ajankohtainen, että se pisti tuntemattomat ihmiset juttelemaan toisilleen.
Näytöksen jälkeen nimettömäksi jäänyt herra tuli aulassa kertomaan, että oli nähnyt Cabaret’n neljän eri teatterin tekemänä, kerran jopa tarinan tapahtumapaikassa Berliinissä. Vaasan kaupunginteatterin versio oli kuulemma niistä vaikuttavin.
Esitys onkin erinomainen, jopa siinä määrin, että on vaikea nostaa esiin mitään yksittäistä tekijää. Silloin kuin esitys toimii poikkeuksellisen hyvin, siinä toimii kaikki.
Osa vaikuttavuudesta syntyi kuitenkin maailmantilanteesta. Cabaret kuvaa iloisen Berliinin viimeisiä hetkiä, aikaa juuri ennen natsivaltaa ja maailmanpaloa.
Henkilöiden tilanteeseen on pelottavan helppoa samaistua. He jatkavat elämäänsä, vaikka vaaran merkit ovat ilmassa. Kukaan ei halua uskoa, että katastrofi on ovella. Tällaisissa tunnelmissahan moni tällä hetkellä elelee.
Yksi taiteen kummallisuuksista on, että synkkä teos voi lievittää ahdistusta, erityisesti synkkinä aikoina.
Hyvä esimerkki on W. B. Yeatsin runo Toinen tuleminen (1919), jota on jälleen siteerattu ahkerasti jopa uutiskommentaareissa.
Kyseessä on kaaokseen ajautuvan maailman kuvaus, jonka yksi säe on kiertänyt pitkään erilaisissa meemeissä, milloin kenenkin suuhun laitettuna. Jukka Kemppisen suomennoksena se kuuluu: ”Parhailta puuttuu tahdon lujuus, huonoimmat valtaa vimmainen voima.”
Kirjallisemmissa yhteyksissä toistetaan usein runon profeetallista lopetusta, joka soi parhaiten Aale Tynnin suomentamana: ”Mikä julma peto, aikansa tultua viimein, raahustaa syntyäksensä Betlehemiin?”
Voi tietysti kysyä, miksi kenenkään pitäisi lukea moista tuomiopäivän enteilyä, kun on muutenkin ankeaa.
Kukin tavallaan. Toisille toimiikin paremmin kevyempi tavara, sellainen, joka tarjoaa pikaloman pois todellisuudesta.
Ihmisellä on kuitenkin myös tarve ymmärtää, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu.
Kun reaaliaikaisten uutisten vilinä sakenee lumisateeksi, suurempaa kuvaa voi hakea vaikka taiteesta. Sillä on kumma kyky rauhoittaa, silloinkin kun viesti on synkkä ja kertoo rehellisesti, että kabaree on ohi.
Kirjoittaja on vaasalainen kirjailija.