Innostuminen, tahto ja lajisopivuus vievät urheilijan kohti ratkaisevaa suoritusta. Mitä siinä tapahtuu? Siinä tapahtuu voittotaistelu.
Hieman innostumista, hieman tahtoa ja hieman lajisopivuutta voi johtaa moniin Yleisradion haastatteluihin.
Niitä en pidä voittopalkintoina.
Nuori terveys tuottaa kaikenlaisia liikuntoja, ymmärrän. Hyväksyn. Mutta nyt kirjoitan ainoastaan tilanteista, joissa on kysymys suurten kansainvälisten urheilutapahtumien mitaleista.
Ratkaisevassa suorituksessa urheilija on yksin, yksinäinen. Kyseessä ei ole sosiaalinen tapahtuma. Urheilija ei pysty suorituksen aikana jakamaan kenenkään kanssa mitään.
Suomessa on urheilijoita, joiden tavoite ei käsittääkseni ole ratkaisevassa suorituksessa. He eivät tavoittele mitalitaistelua eivätkä heidän valmentajansa. Jollain tavoin urheilutapahtuman katsojaa petetään, syntyy suuri jymäytys.
Ei ollut tarkoituskaan tavoitella ratkaisevaa suoritusta. Ei milloinkaan, ei koskaan, ei ikinä.
Kohistiin turhasta, mentiin pois, kadottiin kartalta. Tavisteltiin, tultiin taviksiksi.
Yksi esimerkki.
Juha Väätäinen, EM 1971, kymppitonni. YouTube todistaa yhä kaikille katsojille, että lopussa oli kaksi juoksijaa, jotka eivät kammonneet ratkaisevaa suoritusta. Väätäinen ja Haase.
Väätäinen olisi voinut ajatella, että hopea on juhlasaavutus, kuten olisi ollutkin. Mutta kun hän ei kammonnut ratkaisevaa suoritusta niin innostumisen, tahdon ja lajisopivuuden kolmikko murtautui yksinäisyyden ja siihen liittyvien luovuttamisen kuiskutusten läpi.
Kamera tallensi voiton. Väätäinen ei kammonnut ratkaisevaa suoritusta, koska hän oli sitä tavoitellut. Odottanut pääsyä siihen, halunnut. Kaikki työ ja vaiva oli tehty ratkaisevaa suoritusta varten.
On tajuttava, että harjoitteleminen tavoittelee ratkaisevaa suoritusta.
Tässä se on. Innostuminen, tahto, lajisopivuus ja ratkaisevan suorituksen himo, kaipaus. Neljä oleellista osaa.
Näin kirjoitin, sanoitin urheilun menestystarinan, joka ei välttämättä pullamössö- ja pitsakulttuuria kiinnosta. Yksilölajissa täysillä harjoitteleva leimautuu eräällä tavalla oudokiksi ja kylähulluksi.
Oivallan, kuinka julmia suomalaiset saattavat olla voittajayksilöilleen.
Siellä mukavuusalueella Yleisradion mylly jauhaa ja ilostelee kaikenlaista. Se ei hämää näkijöitä.
Tänään on myös kauheaa olla voittaja, tajuan tämän. Hän joutuu välineyhteiskunnassa koettelemukseen. Maalittajia ja juoruajia riittää. On niitä, jotka elähtyvät juoruista. Voittajasta tulee Suomessa ihmistikkataulu.
On tosiaan rohkeata mennä voittamaan jotain. On voitettava urheilukentällä ja on voitettava some.
Jari Ranta
Vaasa