Olen kommentoinut Palosaaren opiskelija-asuntokohdetta juridisesta ja asuntopoliittisesta näkökulmasta, mutta lehdistössä asuntopoliittista kokonaiskuvaa ei ole tuotu esille. Mediassa on muodostettu vahvoja mielikuvia, mutta hankkeen todellisia vaikutuksia asuntopulaan ei ole esitetty. Tässä kirjoituksessa tuon esille, mitä ne ovat nyt ja lähivuosina.
Viime kesänä Ilkka-Pohjalainen uutisoi, että Vaasassa noin 500 opiskelijaa tarvitsee asunnon. Voasin hanke tuottaa vain 34 lisäasuntoa, mikä on selvästi liian vähän, kun samalla rahalla voisi rakentaa satoja lisäasuntoja ja aidosti helpottaa asuntopulaa. Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja on, kuten Palosaarentien toisella puolella oleva kaavan mukainen vapaa tontti.
Purettavaksi kaavaillut 173 opiskelija-asuntoa eivät ole niin huonokuntoisia, etteivätkö ne voisi palvella opiskelijoita vielä jonkin aikaa. Elyn katselmuksen sekä Voasin kiinteistöpäällikön mukaan merkittäviä puutteita tai sisäilmaongelmia ei ole havaittu. Vastuullista olisi säilyttää nykyistä asuntokantaa, kunnes akuutti pula helpottaa.
Julkisessa keskustelussa on vedottu tunteisiin kertomalla asunnottomasta opiskelijasta, joka joutui telttailemaan kampusalueella. Tarina on pysäyttävä ja juuri siksi päätösten vaikutukset on arvioitava realistisesti. Jos purkutoimet toteutetaan, Vaasassa voi syntyä vakava asuntokriisi tulevina vuosina, eikä hankkeen valmistuminen muuta tilannetta kuin marginaalisesti.
Resurssien käyttö on kyseenalaista: lähes 20 miljoonan euron investointi tuottaa vain 34 lisäasuntoa. On perusteltua kysyä, voisiko Voas samoilla resursseilla tuottaa enemmän asuntoja ja saavuttaa paremman lopputuloksen opiskelijoille.
Olen huolissani, että kahden vuoden päästä katsomme taaksepäin ja toteamme, ettei hanke ratkaissut asuntopulaa juuri mitenkään. Vaasalaiset opiskelijat ansaitsevat asuntopolitiikkaa, joka perustuu todelliseen vaikuttavuuteen – ei vain hyviin otsikoihin.