Kolumni

Raskas reputus

Suomi on pieni maa, joka ei maailmanlaajuisesti pääse kovin monessa asiassa pätemään. Koulutukseen olemme kuitenkin aina voineet luottaa, siitä meidät on tunnettu ja sen avulla olemme saaneet kansainvälistäkin huomiota.

Tulevaisuudessa meillä ei taida enää olla tätä valttikorttia. Sen verran kovaa vauhtia maan hallitus ajaa tasokasta koulutusjärjestelmäämme nyt alas. Hallitus on systemaattisesti tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät koko koulutuspolkua varhaiskasvatuksesta yliopistoihin asti. He kutsuvat sitä uudistamiseksi, mutta tämä uudistaminen ei näytä käytännössä eroavan leikkaamisesta juuri lainkaan.

Lista on hengästyttävä: ryhmäkokojen kasvattaminen niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessakin, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, melkein 200 miljoonan leikkaukset ammattikoulutuksesta ja yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen alasajo, puhumattakaan opintotukeen kohdistuvista leikkauksista. Tätä tenttiä hallitus ei todellakaan läpäise.

Samaan aikaan perusopetuksessa ja lukioissa tehdään opetussuunnitelmauudistusta ja otetaan digiloikkaa. Opetusta uudistetaan vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Kurjistuva kuntatalous ei tätä juurikaan huomioi, rahoitusta päinvastoin vähennetään. Oppisisällöt uusiutuvat, mutta edelleen pitäisi pärjätä niillä kymmenen vuotta vanhoilla kirjoilla, jotka on jo kolmeen kertaan liimattu kasaan. Uusia oppiaineitakin on, mutta ei varaa ostaa niihin kirjoja. Siitä digiloikasta en viitsi edes aloittaa.

Edellisen laman aikaan olin itse lapsi. Minun sukupolveni kärsi silloin leikkauksista, joita tehtiin lasten kustannuksella. Nyt omat lapseni ovat vaarassa joutua saman kohtelun uhreiksi. Tässä välissä on juhlapuheissa toisteltu, kuinka samoja virheitä ei saisi toistaa. Laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen avulla pienelläkin valtiolla on mahdollisuus selvitä taloudellisesti vaikeista ajoista. Miksei tätä nähdä nyt?

Henna Rantasaari

Seinäjoen kaupunginvaltuutettu (Vihr.)