Kuudes joulukuuta 1917 Suomi itsenäistyi. Seurasi vapaussota, joka muuttui veriseksi sisällissodaksi. Pohjanmaa ja myös koko vanha Vaasan lääni soti valkoisella puolella.
Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla vapaus ja toive itsenäisestä Suomesta oli keskeisiä ajattelutapoja 1918. Uskon, ettei kukaan voi kieltää tätä.
66 vuotta myöhemmin, vuonna 1983 synnyin ruotsinkielisessä kylässä Maalahdessa. Vartuin perheessä ja suvussa, jossa poliittisia mielipiteitä oli yhtä monta kuin ihmisiä. Monelle meistä Suomen historia ja politiikka olivat keskeinen puheenaihe, kun kokoonnuttiin viettämään joulua ja muita sukujuhlia.
Pienenä poikana ja teininä kiinnostus kuunnella vanhoja tarinoita vei minut lähemmäksi isovanhempiani, jotka kuuluivat sotaveteraani-ikäpolveen.
Kun isoisällä oli vieraita, se oli nuorelle lapselle kuin elävää satukirjaa. He vaihtoivat mielipiteitä ja tarinoita sodista, kylmästä sodasta ja politiikasta. Kukaan heistä ei ollut erityisen isänmaallinen, suurin osa oli maltillisia ja poliittisesti hyvin keskellä.
Pienelle pojalle syntyi ajatus, että isänmaa, Suomi Finland on tärkeä asia. Minä elin jokaisen lapsen unelmaa kauan. Oli turvalliset kotiolot, turvallinen kotipaikka ja hyvä koulu. Varsinkin kouluruoka oli mahtavaa. Varttuessa opin kunnioittamaan ja todella uskomaan, että elin maailman parhaassa maassa.
Suurin osa kavereistani oli ruotsinkielisiä ja puhuin koko ajan ruotsia. Kävimme suomenkielisissä paikoissa pelaamassa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Monesti minua haukuttiin hurriksi. Uskon sen johtuneen lähinnä siitä, että pelasin todella sikamaisesti. Jos joku vanha vastustaja lukee tämän, haluaisin pyytää anteeksi käytöstäni.
Vanhempana olen saanut kuulla ja lukea, että ruotsia puhuva suomalainen on ruotsalainen. Koen sen ainakin henkilökohtaisesti ja 99,9-prosenttisesti tuttavien puolesta olevan täysin väärin. Mutta voin kyllä todeta, että se henki ja aatteet, jotka olivat ruotsinkielisillä paikkakunnilla 100 vuotta sitten, näkyvät tänä päivänä ainakin ulospäin.
Suomenruotsalaisten paras puolustus on historia. Se tie, minkä suomenruotsalainen eliitti ja puolueemme RKP ovat valinneet, on hyvin vaarallinen. Heidän mielestään ruotsin kielen asemaa puolustetaan parhaiten kertomalla suomenkielisille, mitä mieltä heidän pitää olla arvokysymyksissä, jotka jakavat Suomea jo kahteen leiriin.
Kyseinen eliitti ei ole ymmärtänyt, että kaikki suomenruotsalaiset eivät halua otsaansa tätä vahvaa leimaa, jonka nämä arvokysymykset tuovat mukanaan. Arvokysymyksillä tarkoitan EU-politiikkaa, maahanmuuttoa ja sisäistä turvallisuutta.
Ruotsinkieliset ovat yhtä jakaantuneita näissä kysymyksissä kuin suomenkieliset. Siksi koen, että tämä valittu tie heikentää merkittävästi ruotsin kielen tulevaisuutta. Esimerkiksi nykyiset hallituspuolueet ovat enemmän tai vähemmän kaukana RKP:n ajattelumaailmasta näissä kysymyksissä.
RKP:n tehtävä on edesauttaa ruotsin kielen asemaa. En halua, että arvokysymyksistä ei saisi olla sitä mieltä, mutta haluaisin, että ruotsinkielisistä annettaisiin totuudenmukainen kuva.
Paras kuva, jonka voin antaa ruotsinkielisistä, on se, että olen ylpeä omasta kielestä, ylpeä siitä, mistä olen tullut, rehellinen, suorapuheinen ja uskallan sanoa, että rantaruottalainen on suomalainen.
FREDRIK SMULTER
Kirjoittaja on maailmanmestari