Rakentamiselle lähelle rantaa on luotu monta estettä.
Rantasaunoja ei käytännössä saa mihinkään rakentaa – pieni grillikatoskin täytyy sijoittaa vähintään 10 metrin päähän rannasta. Pieni lomamökki taas ei rakennuslupaa juurikaan saa alle 30 metrin päähän rannasta. Lisäksi omaa rantaviivaa vaaditaan helposti 50 metriä.
Nämä määrämitat voivat olla myös moninkertaisia kunnasta riippuen. Yhdessä lupabyrokratian kiemuroiden kanssa vaikuttaa siltä, että suomalaiset yritetään pitää mahdollisimman kaukana rannoista, mutta miksi?
Monet lakia kunnioittavat suomalaiset kuvittelevat, että rantarakentamisen kieltämiselle tai nykyisille, erittäin tiukoille rajoituksille, on hyvät perusteet. Rantaan rakentamiselle ei kuitenkaan ole mitään rakennusteknisiä, vesistöjen tai luonnonsuojelun suoraan määräämiä rajoitteita. Likavesille on omat säännökset, joita seuraamalla eivät rantavedet ole likaantumisvaarassa.
Rantarakentamisen kieltäminen onkin vain linjaus, joka Suomessa on mennä vuosina tehty, ilmeisesti ”maisemallisista” syistä. Nekin perusteet kyllä unohdat, kun seuraavalla lauttamatkalla katselet Tukholman edustan rantaan asti fiksusti rakennettuja saaria.
Nythän tilanne on, että vanhoja rantasaunoja ja -mökkejä “korjataan” täysin uuteen uskoon ilman rakennusvalvonnan puuttumista, samalla kun niille, joiden mailta ei vanhaa rantarakennusta löydy, eivät sitten rantaan koskaan tule rankentamaan. Missä silloin on usein ohjaavana periaatteena mainostettu maanomistajien tasapuolinen ja yhdenmukainen kohtelu?
Rakentamisen turhia ja tarpeettomia rajoituksia täytyy tarkastella ja rajusti karsia. Jos säädösrajoitukselle ei ole perusteltua syytä, on se syytä poistaa. Suomalaiset haluavat veden äärelle – annetaan siihen itsellemme lupa!
Salla Siikala
seinäjokinen alkujaan
Kokkola