Heti parlamenttivaalituloksen selvittyä Ranskan vasemmistoblokin kärkinimi Jean-Luc Melenchon julisti vasemmiston vaalien voittajaksi.
– Presidentin pitää niellä tappionsa nikottelematta, uhosi Melenchon sunnuntaina.
Melenchon vaati, että presidentin tulisi nimittää vasemmiston Uusi kansanrintama -liittouman ehdokas pääministeriksi. Vielä on kuitenkin erittäin epäselvää, kuka tämä ehdokas voisi olla.
Selvää sen sijaan on, että uusi pääministeri saa johdettavakseen entistä jakautuneemman Ranskan.
Vaikka äärioikeistolainen Kansallinen liittouma sai ennätykselliset 143 paikkaa parlamenttiin, se ei saanut sellaista äänivyöryä, mitä ennusteissa povattiin. Presidentti Emmanuel Macronin luotsaama Yhdessä-vaaliliiton paikkamäärä tippui melkein sadalla 168 paikkaan.
Vaalien yllätysvoittajan, vasemmiston Uusi kansanrintama -vaaliliiton tulos jäi niin ikään kauas ehdottomasta enemmistöstä. Se sai 182 edustajaa, kun ehdottomaan enemmistöön vaadittaisiin 289 paikkaa 577:stä.
Hallituksen muodostaminen voi kestää
Tällä tuloksella hallituksen muodostaminen voi viedä aikaa.
– En usko, että saamme uuden hallituksen aivan heti. Tässä on kuitenkin olympialaiset ja kesälomat tulossa, ranskalaisen Sciences Po -yliopiston professori Romain Lachat sanoi STT:lle maanantaina.
Ranskassa presidentti saa periaatteessa vapaasti päättää, kenet nimittää pääministeriksi. Ei myöskään ole olemassa mitään muodollista vaatimusta siitä, millä aikataululla edellisen hallituksen pitää erota tai milloin viimeistään uusi hallitus tulee nimittää.
Maanantaina Macron pyysi Ranskan nykyistä pääministeriä Gabriel Attalia jatkamaan pääministerinä vielä toistaiseksi "maan vakauden takaamiseksi".
Jos joku ryhmä olisi onnistunut saamaan vaaleissa ehdottoman enemmistön parlamenttiin, hallituksen muodostaminen olisi voinut olla suhteellisen ongelmatonta, vaikka pääministeripuolue olisikin edustanut eri poliittista puoluetta kuin presidentti. Nyt mikään blokki ei venynyt ehdottomaan enemmistöön.
Lachat'n mukaan tämä tekee hallituksen muodostamisesta erityisen vaikeaa.
Paljon nimiä, ei yhteistä ehdokasta
Lachat'n sanoin olisi kuitenkin "odotettavaa", että uusi pääministeri tulisi vasemmistosta.
– Pitäisin sitä suhteellisen oikeudenmukaisena ratkaisuna. Ongelmana on, että vasemmisto on sisäisesti jakautunut, joten potentiaalisen henkilön löytäminen ei ole helppoa.
Julkisuudessa on väläytelty mahdollisia nimiä, jotka voisivat nousta pääministeriksi vasemmistosta. Esillä ovat olleet esimerkiksi vihreiden puheenjohtaja Marine Tondelier, Alistumaton Ranska -puolueen kansanedustaja Clementine Autain ja Melenchonin puolueesta ovet paukkuen lähtenyt mutta parlamenttiin valittu Francois Ruffin.
Lachat ei usko, että Alistumaton Ranska -puolueen johtaja Jean-Luc Melenchon voitaisiin valita pääministeriksi.
– Hän on erittäin kiistelty poliitikko, eikä hänellä ole laajaa kannatusta oman puolueensa ulkopuolella. Vasemmiston pääministeriehdokkaan tulisi olla mahdollisimman neutraali hahmo.
Melenchon on saanut viime kuukausina kansainvälistäkin huomiota Israelin ja Gazan sotaan liittyvillä lausunnoillaan. Alistumaton Ranska on muun muassa kieltäytynyt kutsumasta Hamasia terroristijärjestöksi ja tuominnut äänekkäästi Israelin harjoittaman politiikan.
Takavuosina Melenchon on kohauttanut Venezuelaa kehuvilla ja Venäjä-myönteisillä lausunnoillaan. Vuonna 2014 hän kirjoitti blogissaan: "Nato on hävinnyt Krimin. Sepä on hyvä uutinen."
Vuoden 2017 presidentinvaalikampanjassaan Melenchon vähätteli Venäjän uhkaa. Sittemmin vasemmistopoliitikko on koventanut sanamuotojaan ja muun muassa tuominnut Venäjän aloittaman hyökkäyssodan.
Melenchon jakaa mielipiteitä paitsi vasemmistoblokin, myös oman puolueensa sisällä. Kun Alistumaton Ranska -puolue julkisti ehdokaslistansa kesäkuun alussa, useat puolueen vanhat nimet saivat tietää, että he eivät olleetkaan ehdolla. Yhteistä heille olivat erimielisyydet Melenchonin kanssa.
– Koko juttu oli puhdistus, poliittinen rangaistus, josta vain yksi ihminen on vastuussa: Jean-Luc Melenchon, sanoi tuolloin Alexis Corbiere, joka oli yksi ehdokaslistan ulkopuolelle jätetyistä.
Virkamieshallitus ei todennäköinen skenaario
Olisi myös mahdollista, että presidentti nimittäisi niin sanotun virkamieshallituksen. Lachat'n mielestä tämä ei ole todennäköinen skenaario.
– On toki mahdollista, että Macron nimittäisi sitoutumattoman pääministerin, mutta en usko, että se olisi järkevä ratkaisu nykyisessä tilanteessa. Teknokraattisen hallituksen nimeäminen olisi osoitus luottamuksen puutteesta äänestäjien tahtoon. Se saattaisi myös aiheuttaa hämmennystä äänestäjissä.
Uusia vaalejakaan ei voida järjestää aivan heti, sillä perustuslaki sallii parlamentin hajottamisen vasta vuoden kuluttua vaaleista. Uuden kansalliskokouksen pitää siis hallita ainakin ensi kesään asti.
Ranskan parlamentaarinen umpikuja ei kuitenkaan ole ennennäkemätön, Lachat sanoo.
– Olemme uuden edessä, mutta sanoisin, että ei tämä tilanne loppujen lopuksi poikkea niin paljon siitä, mitä se oli ennen vaaleja. Myös silloin parlamentissa oli kolme blokkia, jotka eivät olleet valmiita yhteistyöhön tai kompromisseihin.
Lachat'n mukaan vielä on vaikea arvioida Ranskan kimurantin sisäpoliittisen tilanteen kansainvälisiä vaikutuksia.
– Tietenkin on mahdollista, että tällä poliittisella tilanteella olisi vaikutuksia Ranskan kansainväliseen rooliin ja erityisesti Euroopan unionin näkemyksiin tietyissä keskeisissä kysymyksissä, kuten Lähi-idän tai Ukrainan tilanteessa.