Poliittisen historian professorin Louis Clercin mukaan on hyvin epätodennäköistä, että pääministerin paikalta maanantaina eronnut Sebastien Lecornu löytäisi ratkaisun Ranskan hallituspulaan viime hetken neuvotteluissa tiistaina ja keskiviikkona. Toisaalta myös vaihtoehdot ennenaikaisista vaaleista tai jopa presidentti Emmanuel Macronin erosta ovat nekin epätodennäköisiä.
– Varmuudella voi sanoa vain sen, että tilanne on täysin auki -- ranskalainen poliittinen järjestelmä on kyllä aika jumissa, Clerc Turun yliopistosta arvioi STT:lle.
Jos uusiin vaaleihin kuitenkin päädyttäisiin, ne saattaisivat tarjota vain aikalisän. Mielipidekyselyt nimittäin viittaavat siihen, että kolmen tärkeimmän poliittisen ryhmittymän voimasuhteet pysyisivät jotakuinkin ennallaan.
– Eli suunnilleen 30 prosenttia laitaoikeistolle, sitten 25 prosenttia vasemmistolle ja noin 20 prosenttia keskustaoikeistolle, Clerc luettelee.
Äänekkäimmin uusia vaaleja vaatinut Kansallinen liittouma joutuisi siis sekin etsimään kumppaneita puolueen ulkopuolelta, jos Macron päättäisi antaa hallituksen muodostajan tehtävän laitaoikeistolle.
Clercin mukaan ei ole mitään epäselvyyttä siitä, etteivätkö laitaoikeisto ja maltillinen oikeisto (Les Republicains, parlamentissa La Droite républicaine) mahtuisi tarvittaessa Suomen esimerkin mukaisesti samaan hallitukseen.
– Mutta ongelmana on se, että Suomessa nämä puolueet saivat enemmistön. Ranskassa heillä ei sitä ole ja sellaisen syntyminen ei ole todennäköistä, Clerc selvittää.
Hänen mukaansa avoin kysymys on myös se, pysyisikö vasemmistoblokki yhtenäisenä uusissa vaaleissa. Todennäköisimmin mahdollinen tuleva hallitus on siten edelleen vähemmistöhallitus, joka joutuu hakemaan tapauskohtaisesti tukea vasemmalta tai oikealta, Clerc arvioi.
Säästöjen kohteista erimielisyyttä
Oppositio on syyttänyt uusista vaaleista ja omasta erostaan kieltäytynyttä Macronia ajan pelaamisesta. Syytökset saattavat jatkua, sillä Clercin mukaan yksi mahdollisuus olisi nimittää Ranskalle epäpoliittinen virkamieshallitus. Sekään ei tietysti saisi omaa budjettiaan hyväksytyksi parlamentissa.
– Jos näin käy, niin sitten ranskalaisessa järjestelmässä edellisen vuoden budjetti toistetaan sellaisenaan seuraavalle vuodelle. Inflaation myötä budjetti olisi edelleen alijäämäinen, mikä merkitsisi sitä, että kaikesta julkisesta rahoituksesta leikattaisiin aika paljon, Clerc taustoittaa.
Ranskan valtion budjetti on ollut jo pitkään alijäämäinen, ja maa on velkaantunut pahasti. Syyskuun alussa kaatunut hallitus esitti pääministeri Francois Bayroun johdolla muun muassa jäädytyksiä eläkkeisiin ja sosiaalietuuksiin sekä joitain veronkorotuksia. Myös kaksi kansallista vapaapäivää, kuten toinen pääsiäispäivä, olisi muutettu työpäiviksi. Oppositio äänesti epäsuositun ehdotuksen kumoon.
Clercin mukaan Ranskassa kaikki kyllä enemmän tai vähemmän ymmärtävät säästöjen välttämättömyyden, mutta ovat eri mieltä niiden kohdentamisesta ja ylipäänsä alijäämien syystä. Vahvasti yksinkertaistaen vasemmalla halutaan korottaa veroja ja suojella hyvinvointivaltiota, oikealla – myös laitaoikeistossa – taas leikata kovalla kädellä julkisia menoja.
– On vaikea rakentaa mitään niin kauan kuin tämä perinpohjainen ero näkemyksissä pysyy, Clerc toteaa.
Sisäpoliittinen sekaannus on Clercin mukaan jo heijastunut Ranskan roolin kaventumisena EU:ssa ja laajemminkin kansainvälisesti. Toisaalta seurausvaikutuksia lieventää jonkin verran se, että Ranskan presidentillä on ulkopolitiikassa hyvin laajat toimivaltuudet.
