Seinäjokiset Mervi ja Esa Räsänen ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. He ovat naimisissa, mutta eivät ole koskaan nähneet toisiaan.
Sokea pariskunta tapasi toisensa Espoon näkövammaisten koulun soluasunnon yhteistiloissa, jossa Mervi oli tutustumassa huoneeseensa. Heitä hieman yhteen vikitteli asuntolan ohjaaja Kaarina Lemmityinen.
– Se oli rakkautta ensi äänellä, hajulla ja tunteella, toteaa sokea pariskunta hymyillen ja sanovat, että katsekontakteja otettiin kädestä pitämällä, koskettamalla, käsikopelolla.
Huumorintajuiset ja elämänmyönteiset Räsäset kertovat kuunnelleensa ensimmäistä kertaa tavatessaan Suomi-Venäjä -jääkiekkopeliä televisiosta asuntolan yhteistiloissa. Siitä puhekontaktien kautta alkoi puhelinrumba ja kolmannella kerralla jo pidettiin toisia kädestä kiinni.
– Eikä siinä sitten nokka kauaa tuhissutkaan kun ensimmäinen lapsi syntyi yhdeksän kuukauden kuluttua, naurahtavat huumoritajuiset, toisessa avioliitossa olevat Mervi ja Esa.
Mervi painottaa, ettei ulkonäöllä saa olla suhteessa merkitystä ja tässä asiassa hän lainausmerkeissä kiittää sokeutta.
– Rakkaus on sokea ja se on kuudes aisti. Puhe, ääni, luonne ja pieni kosketus kertovat kaiken. Ulkonäkö tuntuu kasvoja hipsuttamalla. Mulle on kerrottu, että tuo on komia mies.
5- ja 9-vuotiaat tytöt ovat sopeutuneet hyvin vanhempiensa sokeuteen. He ovat kasvaneet sen mukana. Heilläkin molemmilla on diabetes ja he mittaavat itse sokeriarvot. Apuna on insuliinipumppu.
Avustaja on paikalla 160 tuntia kuukaudessa. Enemmänkin aikaa olisi saatavissa, mutta perhe haluaa olla mahdollisimman pitkälti omatoiminen.
– Teemme melkein kaikki kotityöt. Haluamme esimerkiksi tehdä itse ruoan ja hoitaa mahdollisimman pitkälti siivousta ja pyykinpesua. Elämme tavallista perheen arkea. Taksia joudumme käyttämään päivittäin, mutta on hienoa, että ne ovat meille työ- ja harrastusmatkoille puoli-ilmaisia, Esa kertoo.
Tiettyjä rajoituksia elämässä on, esimerkiksi matkustelussa ulkomaille on pakko olla avustaja mukana.
– Tykkäämme katsoa urheilua ja ehdotonta on hyvä selostus. Mertarannan selostusta kuunnellessa melkein näkee matsin. Elokuvia on kiva katsella, mutta ikävä kyllä meille sopivat vain kotimaiset.
Teksti Ossi Keisala
Lue koko juttu 10.6.2015 ilmestyneestä Eparista. Se jaetaan postilaatikkoihin, mutta löytyy myös verkosta näköislehtenä.