On aurinkoinen ja helteinen päivä Lapuan Hirvikylässä. Maria Ristolainen kuljeskelee peltojen ympäröimässä puutarhassaan kesämekko yllään ja pitsihattu päässään. Mennessään hän poimii yhden kukan sieltä, toisen täältä.
Voi miten romanttista! Kyse ei kuitenkaan ole leppoisasta päiväkävelystä kukkakedolla, vaan liiketoiminnasta. Ristolainen on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka kasvattavat leikkokukkia myyntiin taivasalla.
Kukkien kasvattaminen avomaalla ei juuri poikkea muusta viljelystä. Keväällä kunnostetaan maa ja kylvetään siemenet. Sitten toivotaan parasta. Kukkafarmeilla tuhoa voivat aiheuttaa esimerkiksi kylmyys, kova tuuli, rankkasateet, pitkät hellejaksot ja tuhohyönteiset.
Ristolaisella ei ole leikkokukkaviljelyn iloista ja suruista juuri kokemusta, sillä hän perusti Kukkatarha Idyllin kolmisen kuukautta sitten.
– Halusin kokeilla onnistuisiko leikkokukkien kasvattaminen myyntiin asti näillä levysasteilla. Tässä vaiheessa näyttää ihan hyvältä.
Lyhyt kasvukausi suurin haaste
Ristolainen on koulutukseltaan puutarhuri. Puutarhan hoito on kiinnostanut naista pikkutytöstä saakka. Kokemuksen perusteella Ristolainen tiesi, että kukkien kasvukausi taivasalla on yritystoiminnan kannalta liian lyhyt.
Alkuun pääsyä helpotti se, että puutarhaan oli juuri valmistunut sadan neliön kokoinen kasvihuone. Sen ansiosta ensimmäiset kukat pystyi poimimaan jo toukokuussa. Kasvukausi jatkunee lämpimässä ainakin syyskuulle.
Kotimaisten leikkokukkien kasvattamista voi verrata lähiruokaan. Asiakas saa melkein naapurissa kasvaneet kukat tuoreina maljakkoonsa. Lisäksi hän tietää miten ne on kasvatettu.
Ristolainen myy kukkakimppuja kotoaan. Lisäksi hän vie niitä kaksi kertaa viikossa Lapuan keskustassa sijaitsevan kirpputori Lystin yrittäjäpuotiin. Samassa pitäjässä kasvatettujen kukkien matkasta kuluttajalle aiheutuu paljon vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin vaikka ruusukimpun lennättämisestä Afrikasta Suomeen.
Sormet myrkkyjen korvikkeena
Vielä muutama vuosikymmen sitten perennat ja muut kukat olivat etenkin omakotiasujille tuttuja. Ehkä liiankin tuttuja, sillä omasta pihasta kerätyillä kukilla ei tuntunut olevan samanlaista arvoa kuin kaupasta ostetuilla.
Nyt tilanne on toinen. Talot rakennetaan pienille tonteille eikä asukkailla ole aikaa eikä innostusta puutarhanhoitoon. Tämä lienee nostanut lähikukkien kiinnostavuutta.
– Kauppa on käynyt ihan hyvin. Moni arvostaa käsityötä ja ekologisuutta, Ristolainen kertoo.
Nainen hoitaa kasveja mahdollisimman luonnonmukaisesti.
– Yritän kasvattaa kukista vahvoja ja luoda niille sellaiset olosuhteet, missä tuhohyönteiset eivät viihdy. Jos tuholaisia tulee, en käytä myrkkyjä, vaan poistan ne mekaanisesti. Osan siirrän muualle, osan kimppuun houkuttelen petohyönteisiä. Kirvat nitistän sormilla.
Monipuolinen daalia
Kukista daalia on vienyt Ristolaisen sydämen. Daaliassa häntä viehättää monipuolisuus: Osa lajeista kasvaa miehen mittaiseksi ja tekee ruokalautasen kokoisia kukkia. Toiset taas pysyvät matalina ja kukat pingispallon kokoisina. Värejä ja muotoja kukissa riittää loputtomasti.
Ristolaisen puutarhassa kasvaa noin 130 daaliaa. Lajikkeita on kolmisenkymmentä. Suosikkiaan kukkafarmari ei osa nimetä.
– Riippuu päivästä, Ristolainen vastaa suu hymyssä ja jatkaa, että tavallisesti kolmen kärkeen nousevat oranssinpunainen pallodaalia Linda’s Baby, persikkainen lautasdaalia Cafe Au Lait ja vaaleanpunainen koristedaalia Sweet Nathalie.
Pitkä kukinta sopii yritystoimintaan
Daalia sopii hyvin myytäväksi leikkokukaksi, sillä se kukkii heinäkuun lopulta syyspakkasiin saakka.
– Daaliaa voi leikata surutta. Kun leikkaan kukkavarsia myyntiin, kasvi vain tuuhenee ja tekee lisää nuppuja, Ristolainen selvittää.
Daaliat ovat näyttäviä kukkia, mutta silti niitä ei jokaisessa puutarhassa näe. Ristolainen arvelee syyksi sitä, etteivät Pohjois-Afrikasta kotoisin olevan kaunottaren juurakot selviä Suomen talvesta. Ne on nostettava syksyisin maasta ja vietävä talvehtimaan esimerkiksi kellariin tai varastoon. Paras talvehtimislämpötila on kymmenen asteen korvilla.
Ristolaisen daalioiden juurakot viettävät talven kaksikerroksisen talon viileässä vinttikamarissa. Vaikka olosuhteet olisivat täydelliset, ei ole varmuutta siitä, että juurakot heräävät eloon seuraavana keväänä.
– Siinä sitä jännitystä onkin. Esikasvatus tapahtuu sisällä. Vasta silloin näkee, onko juurakko vielä hengissä. Se voi talven aikana esimerkiksi kuivaa, mädäntyä tai ottaa nokkiinsa jostakin muusta.
Yrittäjä ei voi ottaa riskiä seuraavan kesä sadon menettämisestä. Siksi Ristolainenkin ostaa uusia juurakoita varmuuden vuoksi. Jos entisten talvehtiminen onnistuu hyvin, lopputuloksena saattaa olla kukkapenkin laajennus.
– Onneksi tilaa riittää. Kasvien määrä lisääntyy muutenkin helposti, sillä talvella on aikaa selata puutarhakauppojen nettisivustoja. Sieltä löytyy tietenkin aina jotain aivan ihanaa, joka on pakko saada omaankin pihaan.
Kimppuja varten Ristolainen kasvattaa kasvattaa muitakin kukkia. Valikoimiin kuuluu muun muassa ruusu, pioni, reunuspietaryrtti, leikkokärsämö ja isotähtiputki.
– Täytekukista kukkii aina joku. Kylvän jatkossa lisää sellaisia lajeja, jotka kestävät parhaiten maljakossa.
Ristolainen harjoitteli kukkasidontaa opiskellessaan puutarhuriksi.
– Kokoan kimppuja fiiliksen mukaan. Teen runsaita asetelmia ja käytän paljon kukkia. Kukkasidontakurssit ovat jo suunnitelmissa.