Minun maailmassani on kaksi ylittämätöntä rantalomakohdetta, Washington ja Bryssel. Washingtonissa Potomac-joen ranta määrittää olemuksellaan osaa kaupungista. Brysselissä vieras joutuu tekemään hieman enemmän töitä löytääkseen Senne-joen rantaan.
Olen saanut kuluvan viikon tehdä töitä ja tavata ihmisiä Brysselissä. Pieniä hetkiä on jäänyt myös itse kaupungista nauttimiseen. Kaiken belgialaisille ominaisen käytännöllisyyteen liittyvän epäsuoraviivaisuuden alta löytyy kaupunki, jonka toiminnalla on enemmän vaikutusta omaan arkeemme kuin millään toisella maailman pääkaupungilla Helsinki mukaan lukien.
On hyvä muistaa, että Euroopan Unionin ja sen eri instituutioiden lisäksi Bryssel on myös Pohjois-Atlantin liitto Naton päämaja.
On hyvin kansanomaista ja muodikasta suhtautua penseästi Brysselin kaltaisiin kaupunkeihin ja niissä tapahtuvaan päätöksentekoon. Miten helppoa, mutta samalla älyllisesti kevyttä, onkaan istahtaa samaan henkiseen huoltoaseman baarin pöytään Donald Trumpin, Vladimir Putinin ja Boris Johnsonin kanssa ja todeta että Bryssel on kaiken pahan alku ja juuri.
Donald Trumpin erityinen vastenmielisyys Brysseliä ja Euroopan Unionia kohtaan on kiinnostavaa. Tuskin kukaan on kertonut Trumpille, ja vielä pienemmällä todennäköisyydellä hän on asiasta lukenut, mutta Brysselin alkuperäisessä nimessä on jotain hänelle tuttua. Kaupunki on saanut nimensä frankin kielen sanasta Bruocsella, joka tarkoittaa ”asutusta suolla”. Hänen lupauksensa amerikkalaisille oli ”kuivata Washingtonin suo”. Kuivaa suota on varmaan helpompi polttaa.
Kerron toki itsekin mielelläni erilaisia poliittisia kaskuja. Kun kysyin edesmenneeltä suurlähettiläs Ilkka Pastiselta aikanaan, kuinka monta ihmistä työskenteli YK:n päämajassa New Yorkissa, hänen vastauksensa kuului ”noin joka kolmas”.
Tähän liittyy yksi havaintoni Brysselistä. Siellä työskentelevien ihmisten ammattitaito on merkittävästi korkeampi nyt kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten. Unionin laajentuminen on merkinnyt monien kansakuntien hidasta ja siksi niin hiljaista siirtymistä kohti länsimaista käsitystä yhteiskunnasta.
Toinenkin asia Brysselissä on muuttunut. Kaupunki ja täällä työskentelevät ihmiset ovat ensimmäistä kertaa historiansa aikana läntisten arvojen puolustustaistelun eturivissä. Bryssel on tottunut olemaan rintamalinjojen takainen hidas toimija, joka on kuitenkin rakentanut yhteyksiä ja sekä henkistä että taloudellista huoltoa taisteluun, jota luulimme idän ja lännen väliseksi.
Euroopan Unionin ja Brysselin on muututtava, eikä tuo muutos ole helppo. Edelleen Joe Biden kävelee nopeammin kuin Euroopan Unioni. Edelleen päätökset ovat liian hitaita ja ratkovat valmistuessaan viiden vuoden takaisia ongelmia.
Suomelle on kuitenkin tarjolla tällä hetkellä valinta kahden kansainvälisen vallan pääkaupungin välillä. Bryssel on kaikkine vikoineen minusta parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin Moskova.