Pienen, alle 2 kuukauden ikäisenä menehtyneen lapsen hautajaiset pidettiin viime lauantaina.
Haudalle tuotiin lyhtyjä, kynttilöitä ja muistoesineitä. Äiti Susanna Haapala kävi haudalla lauantai-iltana.
– Olin hankkinut rakkaudella muistoesineen omalle pienelleni.
Vaaleassa hautakoristeessa oli enkeli, ja kaunokirjaimin kirjailtuna "Siunaten lapseni enkelin syliin kannoin". Haapala muisteli lastaan ja asetti esineen näkyvälle paikalle lyhtyjen ja kynttilöiden eteen.
Maanantai-iltana Haapala kävi uudelleen haudalla ja otti kuvan näystä. Kotona kuvaa tarkastellessa hän huomasi, ettei hänen muistoesinettään näkynyt siinä.
– Lähdin ajamaan takaisin hautausmaalle, eikä sitä todellakaan ollut enää siellä.
Kaikki muu oli paikallaan, mutta kaikkein arvokkain esine oli kadonnut.
"Se on todellakin hävinnyt"
Haapala teki tapahtuneesta julkaisut suljettuihin Facebook-ryhmiin. Julkaisuihin reagoitiin mittavasti ja moni hermostui tapahtuneesta. Haapala ymmärtää vahvan reagoimisen, vaikka se yllättikin hänet.
– Tuntuu hirvittävältä, että sellainen ihminen joka sen on ottanut, on ylipäänsä seisonut oman vauvan haudan ääressä.
Haapala ei usko, että muistoesine on palautumassa ainakaan sen varastaneen ihmisen toimesta.
– Joka sen on pystynyt viemään pienen vauvan haudalta on ihminen, jolla ei ole minkään näköistä omatuntoa.
Haapala on saanut myös lohdullisia sanoja ja vertaistukea. Ihmiset ovat kertoneet omaistensa haudoilta varastetuista esineistä. Yksi lupautui ostamaan vastaavan muistoesineen ja viemään haudalle.
– Siinä ei kuitenkaan olisi enää samaa tunnearvoa kuin sillä, jonka olin hankkinut viedäkseni omalle pienelle.
Haapala kävi etsimässä vielä tiistaina muistoesinettään päivänvalossa. Hän kierteli katsomassa olisiko se nostettu johonkin syrjempään.
– Varmistui, että se on todellakin hävinnyt.
Kynnys korkealla vahingontekoon
Seinäjoen seurakunta saa ajoittain yhteydenottoja kadonneista esineistä. Joskus seurakunta saattaa olla katoamisen takana.
– Esimerkiksi muistolehtojen yhteismuistomerkeiltä kerätään lyhdyt ja muistoesineet vuosittain ennen äitienpäivää. Ennen keräämisen aloittamista kerromme asiasta ja kehotamme omaisia huolehtimaan omansa pois, puistopäällikkö Esko Karttunen toteaa.
Seurakunnan pois keräämät muistoesineet säilytetään ja ne ovat saatavissa takaisin.
Myös selittämättömiä tapauksia on. Karttusen mukaan yhteydenotot kadonneista esineistä ovat satunnaisia, mutta keväästä syksyyn niitä voi tulla aktiivisemmin. Hän ei usko jokaisen ottavan yhteyttä.
Joskus syyllinen voi löytyä luonnosta. Esimerkiksi varikset ja harakat nokkivat mielellään kynttilöiden lämmintä steariinia talviaikaan. Linnut saattavat kaataa painavammankin lyhdyn, varastaa kynttilän sisältä ja viedä nokittavaksi jonkin matkan päähän.
Jossain tapauksissa takana voi olla kommunikaatiokatkoksia. Toinen tuo kukkia ja seuraava heittää ne pois. Hetken päästä toinen palaa ja miettii, minne kukat oikein katosivat.
Varkauksia pyritään ehkäisemään ja hautarauhaa ylläpitämään valvontakameroiden avulla. Jos tiedossa on tarkka ajankohta, niistä voi olla apua selvitystyössä. Myös rikosilmoituksen tekeminen on mahdollista, jos kyse on erityisen arvokkaasta esineestä.
Karttunen ihmettelee, mikä voi saada ihmisen nappaamaan muistoesineen mukaansa haudalta.
– Ihmisten moraali on yleisesti, ainakin Etelä-Pohjanmaan alueella korkealla tasolla näissä asioissa. Muistomerkkejä ja omaisten tuomia muistoesineitä kunnioitetaan ja niille annetaan arvoa. Kynnys on korkealla lähteä tekemään vahinkoa niille.
