Virheellisen rakentamisen seurauksena niin yhteiskunnalle kuin yksityisille ihmisillekin aiheutuu monenlaisia murheita ja kustannuksia.
Luulisi, että tilanne korjaantuisi pikku hiljaa sitä mukaa, kun asuntokanta uusiutuu, lainsäädäntö paranee ja rakennusmateriaalit kehittyvät. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan välttämättä ole.
En ole rakentamisen asiantuntija. Ihmetyttää vain, kun joskus näkee eristevillapaalien makaavan työmaalla vesisateessa päiväkausia ilman mitään suojaa.
Välinpitämättömyys on kyllä silloin huipussaan. Taitavat myös moraali ja ammattiylpeys olla kateissa.
Tiedossa on tapauksia, että kun uusi rakennus on otettu käyttöön, asukkaat ovat jo seuraavana vuonna alkaneet oireilla. Talo on osoittautunut homeiseksi heti uudesta pitäen.
Tapasin vuodenvaihteen alla erään henkilön, joka oli tehnyt elämäntyönsä rakennusalan näköalapaikalla ja nähnyt monenlaista. Kysyin, miksi homerakentaminen jatkuu, vaikka maassa on selkeä rakennuslaki.
Sen mukaan rakennushankkeella pitää olla rakennuslupa. On suunnittelijoita, vastaavia työnjohtajia, koulutuksen saaneita ja ammattinsa osaavia rakennusmiehiä, rakennustyön valvojia ja rakennustarkastajia.
On olemassa valvontasuunnitelmia. Työmaapäiväkirjat tarkistetaan ja tarkistusasiakirjat hyväksytään ja tehdään lopputarkastuksia. Mikä sitten mättää?
Tuttavani hymähti ja totesi, että lain kirjain on kuollut. Alan käytäntö on usein aivan muuta.
Monia sääntöjä ja periaatteita rikotaan yleisesti. Virheistä vaietaan. Vakavimpana hän piti valvonnan puutteita.
Tuttavani on tullut siihen tulokseen, että tässä maassa on huomattava määrä rakennusalan viranomaisia, asiantuntijoita, asuntoyhtiöitten hallituksen jäseniä, isännöitsijöitä ja kunnallispoliitikkoja, jotka eivät osaa lukea, eivätkä näe tai kuule mitään.
Rakennusongelmista vaikeneminen on suomalaista korruptiota. Ongelmiin ja virheisiin ei puututa ajoissa. Viat piilotetaan pinnan alle.
Kysyin, eikös ympäristöministeriö juuri antanut rakentamisesta ja valvonnasta uusia ohjeita viime vuoden keväällä?
Sain kuulla, että ohjeita annettiin, mutta oleellinen asia niistä puuttuu. Valvonnan puutteille ei ole sanktioita.
Tuttavani mukaan tilanne ei parane, ennen kuin suunnittelun ja rakentamisen valvontaa tiukennetaan.
Jos työnjohdon ja valvonnasta vastaavien laiminlyönneistä uhkaisi tuntuva rangaistus, tilanne todennäköisesti paranisi.
Lainsäädäntöä tulisi hänestä muuttaa niin, että ostajalla ja isännöitsijällä olisi mahdollisuus tehdä rakennusvalvontalautakunnalle valituksia suunnittelusta ja toteutuksesta lopputarkastuksen jälkeenkin.
Nykyisin homeiseksi tai muuten virheellisesti rakennetuksi osoittautuneen asunnon ostajalla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin haastaa itse asunnon myyjä oikeuteen.
Tästä seuraa yleensä, että niin myyjä kuin rakennusliikekin kiistävät virheet ja isännöitsijä vaikenee.
Seurauksena saattaa olla vuosien käräjöinti, ja sehän vasta maksaa.
JUSSI ASU
jussi.asu@i-mediat.fi