Uusia julkisia rakennuksia kuten Oodia, Apila-kirjastoa, Nurmon kirjastoa, Vaasan ja Kokkolan pääkirjastoa ja Hyvinkään Hyria-ammattikoulua yhdistää rakennustyyli, joka tekee niissä työskentelyn ja oppimisen hyvin raskaaksi, jopa uuvuttavaksi. Tiloissa kaikuvat äänet seinästä seinään.
Tilat kaikuvat, koska ne ovat suuria, korkeita eikä niissä käytetä tekstiilejä eikä väliseiniä. Ulkoseinissä käytetään lasia. Kesällä ulkolasien läpi paahtaa aurinko kuumentaen sisäilman. Lisäksi valo häikäisee niin, että itselleni tulee migreeni kevät auringon paistaessa lasiseinän läpi.
Hyvinkään uudessa ammattikoulussa uusien, entistä isompien luokkatilojen seinät ovat lasia. Samoin opettajien työskentelytilojen. Oppilaat ovat opettajien silmien alla konkreettisesti joka hetki. Hyriaa ja Nurmon kirjastoa yhdistää myös Martelan kalusteiden suosiminen. Kalliita kalusteita on joka lähtöön kuin huonekalukaupassa. Hyriassa oppilaille on hankittu satulatuoleja, joita teini-ikäiset oppilaat eivät tarvitse.
On väärin, että rakennetaan kirjastoja ja kouluja, joissa ei voi rauhoittua ja keskittyä opiskeluun ja lukemiseen. Vai onko näissä epäkäytännöllisissä, levottomissa uusissa tiloissa tarkoituskin tyhmentyä? Tietoisuus siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, voikin olla uhka niille, jotka hyötyvät yhteiskunnallisesta nykytilanteesta.
Mirja Niemi
kasvatustieteen opiskelija
Seinäjoki