Pikkukaupunki Pohjanmaan rannikolla on kuin Topeliuksen sadusta: somien puutalojen reunustamat kadut ovat yhtä kapeita kuin 1700-luvulla. Kaupunginlahti lainehtii torin päädyssä, juuri kuten 1600-luvun kaupungeissa oli tapana.
Talvella jouluvalot loistavat pastellinsävyisten ja punamullattujen talojen ruutuikkunoista. Lapset potkuttelevat kelkoillaan pitkin lumisia katuja.
Satua ei ole museoviraston toteamus, että puutalokaupunki on maamme parhaiten säilynyt suurvalta-ajan ruutukaupunki. Suurvalta-aika kesti 1600-luvulta isonvihan loppuun eli vuoteen 1721.
Sen toivoisi olevan satua, ettei koko seudulla ole enää kovin monta museoalan ammattilaista, jolta voisi kysyä neuvoa - esimerkiksi sitä, miten ikkunat vanhassa talossa korjataan oikein, millainen on pinkopahvikatto tai miten tehdään puulattialle suopakäsittely.
Museovirasto katosi Vaasasta viime kesäkuussa, kun toimipisteen viimeinen työntekijä menehtyi. Jatkajaa ei ollut varaa palkata (Pohjalainen 26.9.).
Kristiinankaupunki on ollut pitkään ilman museotoimenjohtajaa. Yhdessä kaupungin museoista on työskennellyt konservaattori, hänkin määräaikaisesti työllistettynä.
Vaikka on pakko säästää, rakennussuojelun ei pitäisi olla pikkujuttu historiallisisissa kaupungeissa ja kylämaisemissa.
Rakennusalan ammattitaito rakennusvalvonnassa tai hyvä tahto kulttuuritoimessa eivät riitä, kun tarvitaan oikeasti tietoa ja osaamista siitä, miten vanhoja rakennuksia tai historiallista miljöötä pitää hoitaa.
Panu Kailan Talotohtori on kulunut hiirenkorville monen vanhan talon korjaajan käsissä. Hometalojen ja pieleen korjattujen rakennusten Suomessa on tiedolle tarvetta: 18 vuodessa kirjasta on otettu 17 painosta.
Uusiakin kirjoja aiheesta on ilmestynyt, esimerkiksi seinäjokelaisten Matti Laineen ja Anssi Orrenmaan Rakkaat vanhat puutalot. Facebookin Pelastakaa vanhat talot -ryhmästä löytyy perinnetalon korjaajalle arvokasta vertaistukea.
Vertaistuki ja kirjoissa oleva asiantuntemus eivät pelasta historiallista miljöötä.
Kristiinankaupungista on kadonnut monta rakennusta, jotka ovat olleet olennainen osa kaupunkikuvaa.
Jokin purkupäätöksistä voi olla perusteltu, mutta yksi maailman ekologisimmista rakenneratkaisuista - hirsitalo - kestää vuosisatoja, kun niin halutaan.
Jo avustusten hakemisessa on asiantuntemuksen kadottua ollut ongelmia.
Lokakuussa olivat haussa museoviraston entistämisavustukset, joiden avulla Kristiinankaupungissa yksityisetkin ovat saaneet apua talojen kunnostukseen.
Eräs kaupunkilainen etsi museovirastosta tietoa siitä, kuka voi hakea avustuksia ja millainen kohde hyväksytään avustettavaksi. Helsingistä saatiin vastaus, että hakemuksen lähettäminen on turhaa, koska Kristiinankaupungissa on vain kaksi suojeltua rakennusta.
Koko vanha kaupunki on suojeltu kaavalla. Lisäksi kaupungissa on kaksi rakennussuojelulailla suojeltua taloa, vanha kaupunginhotelli torin varrella sekä niin sanottu jäätelöbaarin talo.
Jos Helsingissä oleva asiantuntemus on tätä luokkaa, on Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla tosiaan syytä olla huolissaan.
AUNE WARONEN
aune.waronen@i-mediat.fi