Paikallisuus merkitsee täysin eri asioita ihmisille, jotka ovat syntyneet ennen EU:ta kuin sen jälkeen. EU-kansalaiselle paikallisuus on halpalentoyhtiöpaikallisuutta: lähellä on se, minne saa napattua nopeat ja halvat lennot lähimmältä lentokentältä.
EU:ssa syntyneelle koko Eurooppa on aina ollut avoin. Hän on käynyt todennäköisemmin Lontoossa kuin Joensuussa, koska hänellä voi olla Lontooseen lyhyempi ja vaivattomampi matka, ainakin jos sattuu asumaan lähellä lentokenttää.
Tällaiselle brittihenkilölle tämän päivän äänestys EU:n tai siitä eroamisen puolesta on käsittämätön. Näin kuuluu olla: EU on avannut rajat, tuonut helposti saavutettavia opiskelu- ja työpaikkoja, uusia ystäviä, vieraita kulttuureja. Se on tuonut myös kielitaitoa ja laajoja verkostoja.
Jokaisen omat, vähäisetkin kokemukset vaikuttavat äänestyspäätökseen. EU-maasta toiseen voi vahingossa lentää pelkän ajokortin varassa, mutta selvitä ilman mitään ongelmia. Tuon pienen EU-vapauden erinomaisuuden huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun seisoo lippujen ja lappujen kanssa kambodžalaisessa passintarkastusjonossa.
Briteissä tavallinen äänestäjä äänestää todennäköisesti kansainvälisyyden ja sulkeutuneisuuden välillä. Sulkeutuneisuuden puolesta äänestävät ne, joille kansainvälisyys ei ole tuonut iloa vaan ahdinkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Eron puolesta äänestävät myös he, jotka luulevat EU:n kieltävän kaiken kansallislauluista housun julppeihin.
Yhtenä kääntöpuolena porttien sulkemisella on niiden sulkeminen myös oman maan kansalaisilta. Brexitiä kannattava kannattaa rajojen sulkemista muilta, mutta ei niiden sulkemista itseltään. Kieltojen pitää koskea maahantulijoita, mutta eihän nyt brittiä itseään muihin maihin matkustaessa?
Nyt voi tulla ja mennä, mutta brexitissä ei voi tulla ja mennä vain yhdestä suunnasta.
SATU TAKALA