Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu sekä raiskaukset ovat puhuttaneet viime aikoina voimakkaasti julkisuudessa. Viimeksi lauantaina Lännen Median osakaslehdissä julkaistiin sisäministeri Petteri Orpon (kok) ja perhe- ja peruspalveluministerin Juha Rehulan (kesk) kannanotto seksuaalista häirintää vastaan.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki pitää hyvänä, että rankkaa aihetta käsitellään julkisuudessa.
– Kun julkisuudessa on alettu avoimemmin keskustella tästä tabuluonteisesta asiasta, ihmiset ovat rohkaistuneet siihen, että siitä voi puhua ja siihen pitää hakea apua.
Heinjoki sanoo, että raiskauskriisikeskukselle on tullut viime aikoina runsaasti yhteydenottoja. Hän arvelee, että julkinen keskustelu on rohkaissut monia hakemaan apua, joka muuten olisi saattanut jäädä hakematta.
– Uhrin kannalta tilanne on äkillinen ja hämmentävä, eikä ikään kuin tiedetä, miten pitäisi toimia. Traumareaktiot ja hämmennys vaikuttavat siihen, että aika pian tulevat häpeä ja syyllisyydentunteet, jotka vaikuttavat siihen, että rikoksesta on hankala lähteä kertomaan.
"Rikosilmoituksen tekeminen tärkeää"
Poliisin tietoon tulee vuosittain hieman alle tuhat raiskaustapausta. Naisuhritutkimusten mukaan tapauksia jää ilmoittamatta vuositasolla jopa 15 000. Heinjoki sanoo, että raiskauskriisikeskukseen tulee vuosittain yhteydenottoja uhreilta, jotka eivät ole ottaneet yhteyttä poliisin.
– Uhria tuetaan, että rikosilmoitus tehtäisiin. Rikosilmoituksen tekeminen on tärkeää, sillä kyse on rikoksesta. Tärkeää, että uhri voisi saada hyvityksen ja rikollinen saataisiin kiinni. Ja kuten poliisi on toivonut, monissa eri tilanteissa olisi myös tärkeää saada tietoa, kuinka yleistä se on.
Heinjoen mukaan olisi myös tärkeää, että uhri rohkaistuisi hakemaan apua.
– Seksuaalinen teko saattaa loppuelämäksi tuhota mahdollisuuden normaaliin arkeen, normaaliin perhe-elämään – hyvään elämään.
– Kun oikea-aikaisesti hakee apua, käy kriisin läpi, saa siihen sen tarvittavan miettimisavun, siten on helpompi päästä eteenpäin, sen asian kanssa voi elää niin, ettei se häiritse liikaa. Jos asiaa jää yksin miettimään, saattaa kantaa syyllisyyttä ja häpeää, mikä on turhaa, koska teko on aina tekijän vastuulla.
Keskustelu ei ole näkynyt Rikosuhripäivystyksen yhteydenotoissa
Seksuaalisesta häirinnästä käyty keskustelu ei ole näkynyt Rikosuhripäivystyksen RIKU:n yhteydenotoissa. RIKU:n Etelä-Suomen aluejohtaja Jenni Lehtonen sanoo, että seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan liittyviä yhteydenottoja on tullut tasaisesti viime vuosina.
– Jos ajattelen kulunutta syksyä ja sitä keskustelua, mikä on ollut, se ei näy yhteydenotoissa.
Lehtonen on samaa mieltä Orpon ja Rehulan kirjoituksen viestistä, jonka mukaan seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ennaltaehkäiseminen koskettaa kaikkia.
– Lähtien siitä, mitä opetamme lapsillemme itsensä suojelemisesta ja toisten kokemuksista. Yleinen asenne yhteiskunnassa pitää olla sellainen, ettei seksuaalista häirintää hyväksytä missään muodossa. Pitkällä tähtäimellä uhrien on helpompi viedä asiaa eteenpäin, kun ymmärretään, ettei sellaista toimintaa pidä hyväksyä.
JUHA VAINIO / LÄNNEN MEDIA